Gillesgårdenin talossa Aurakadulla oleva Luckan (suom. luukku) on kokoontumistila, jonka keskeinen rooli on jakaa tietoa erilaisista ruotsin- ja kaksikielisistä tapahtumista, harrastuksista ja kulttuuririennoista ruotsiksi. Luckanissa käynnistyi viime huhtikuussa Påkkaruotsi-hanke, jonka projektipäällikkö on Maria Olin.

Nelivuotisen hankkeen rahoittavat Stiftelsen för Åbo Akademi, Svenska kulturfonden ja Turun kaupunki. Turkuseura toimii hankkeessa pilottina.

Hanke on sitä vetämään valitulle Olinille herkullisessa käynnistysvaiheessa: ideoita kehittyy ja monet mahdollisuudet odottavat testaamista. Aikakin on otollinen, KAJ-yhtyeen kielilähettilästoiminta on aukonut uusia uria.

– On hieno tunne suunnitella vapaasti ja kääntää asiat ilon suuntaan, ihan niin kuin Rosa Meriläisen keksimässä uudissanassa ”pokkaruotsi”. Sillä mennään, Olin hymyilee.

Svenska dagenin eli ruotsalaisuuden päivän viettäminen 6. marraskuuta alkoi jo vuonna 1908. Folktinget on jakanut vuodesta 2023 Pokkaruotsi-palkinnon vuoden pokkaruotsin puhujalle. Valinta ei ole kertaakaan kohdistunut turkulaiseen – ehkä tämän projektin myötä ensi syksynä?

Olinin mielestä jo sekin on kunnia, että Turku rahoittaa ruotsin kielen käytön lisäämiseen keskittyvää hanketta. Ihan aiheesta toki, koska Turkua voisi kutsua Suomeksi miniatyyrikoossa. 5,5 prosenttia kaupunkilaisista puhuu ruotsia äidinkielenään ja sama luku on koko Suomessa.

– Svenska Yle kartoitti viime kesänä Turun ravintolat, joilla on ruotsalainen tai ruotsin kieleen viittaava nimi. Vaikka niiden henkilökunta ei puhuisi ruotsia, saa ravintolan nimi turistin olettamaan, että näin voisi olla. Menut ovat harvoin ruotsiksi. Keskustan liikkeiden ovissa info on yleisimmin suomeksi ja englanniksi. Info voisi olla ovissa myös ruotsiksi eli ruotsin kieli näkyviin ja kuuluviin. Ajatukseni on jalostaa kampanjan nimi muotoon Påkkaruotsi (ainakin meillä Turussa). Tämä uusi tavaramerkki, Å, olisi samalla kunnianosoitus historiallemme, Olin kertoo suunnitelmistaan.

– Pokkaruotsi on saanut Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineesta aktiivisen yhteistyökumppanin. Tutkijat ja opiskelijat ovat innostuneet hankkeesta ja yliopistolla tehdyistä tutkimuksista saa mielekkäitä ponnahduslautoja eteenpäin, Olin kuvailee yhteistyötä.

Kaksikielisessä kodissa kasvanut Olin sanoo olevansa positiivisesti yllättynyt turkulaisten laajasta ruotsin kielen osaamisesta. Sen pohjalle on helppo rakentaa projektia. Paljon on jo ennestäänkin olemassa: Luckanissa on kerran viikossa Språkafe, jonne kuka vaan voi tulla puhutaan ruotsia kahvikupin ääreen satunnaisesti paikalla olevien kanssa. Pääkirjaston kielikahvila kerran kuussa toimii samalla periaatteella.

– Ajatuksena on oma uskaltaminen ja kielipiilosta ulos astuminen. Tätä on pilotoitu Varhan ja Työllisyyspalvelujen kanssa hauskoissa Våga moka -työpajoissa. Kela, Föli tai vaikka keskustan liikkeet voisivat myös olla kohteita. Kouluissa työpajoja olisi todella hauska toteuttaa. Ruotsin kielen saaminen mukaan mainoksiin ja kauppojen myymäläinfojen laajentaminen tyyliin ”Kalaa – Fisk” on työsarka sekin. Yleisöpalvelijoiden rintapieliin kieliliput olisi hieno juttu, Olin suunnittelee.

– Ruotsin kielen haltuunotto juuri nyt kun Pohjoismainen yhteistyö lisääntyy, jopa puolustuksellisesti, on tärkeä asia, mutta sitä ei pidä tehdä otsa rypyssä. Pokkaruotsi toimii kahteen suuntaan. Ruotsia äidinkielenään puhuvilla on oltava pokkaa puhua sitä niin, että suomenkieliset saavat harjoitella. Rohkeasti vaan pokkasvenskaa ja pokkasuomea puhumaan, Olin kannustaa.

Merja Marjamäki