Kotieläintuotanto ja sen jalosteet ovat olleet ja ovat edelleen tärkeä osa suomalaista maataloutta ja myös ravitsemusta. Suomalaisen maidon jalostuksen helmi on ollut voi, jonka laatua kehitti nobelisti A.I. Virtanen muun muassa voisuolakeksinnöllä 1920- ja -30 luvuilla. Samoihin aikoihin myös juuston tuotanto kehittyi.

Lihan kulutus henkilöä kohti vuodessa on kasvanut 50 vuoden aikana noin 20 kiloa, ja kulutus on siirtynyt punaisesta lihasta siipikarjan lihaan. Kotimaisen tuotannon lisäksi lihaa ja lihavalmisteita myös tuodaan Suomeen. Lihalajeista ainoastaan sianlihan omavaraisuus on korkea, kun taas naudan- ja siipikarjanlihaa tuotetaan vähemmän kuin kulutetaan.

Kulutustottumusten ohella hinta vaikuttaa kulutukseen. Mielenkiintoinen ja positiivinen muutos on nykyään Suomessa vähän käytettyjen ruhonosien viennin aukeaminen Kaukoitään. Mitä paremmin lihantuotannossa pystytään hyödyntämään koko eläin ihmisravinnoksi, sen parempi.

Voi on ollut kautta aikojen tärkeä vientituote Suomen meijeriteollisuudelle. Suurimmat voin tuotanto- ja kulutusmäärät nähtiin 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin voivuoria sulatettiin viennillä ja 1980-luvulla otettiin käyttöön tilakohtaiset maitokiintiöt, joiden ylittävästä tuotannosta maksettiin alempaa hintaa. Vuonna 2024 voista meni vientiin kaksi kolmasosaa (vajaa 32 miljoonaa kiloa).

Voin vienti Ranskaan moninkertaistui noin kymmenen vuotta sitten Venäjän viennin hiivuttua. Vuonna 2024 viennistä noin kolmannes suuntautui Ranskaan, jossa laadukasta suomalaista voita käytetään leipomoissa esimerkiksi croissanttien raaka-aineena. Voita vietiin kaikkiaan 30 maahan, Ranskan jälkeen seuraavaksi eniten Alankomaihin ja Ruotsiin. Voin viennin arvo oli 194 miljoonaa euroa. Voin tuonti Suomeen oli vähäistä, alle miljoona kiloa.

Vuonna 2024 voita valmistettiin vajaa 48 miljoonaa kiloa, josta kulutettiin kotimaassa 17 miljoonaa kiloa. Tämä vastaa keskimäärin kolmea kiloa henkeä kohden vuodessa.

Suomalaisten juuston kulutus on kasvanut tasaisesti vuosikymmenten ajan. Viime vuonna kulutus oli 145 miljoonaa kiloa, mikä on keskimäärin 26 kiloa henkeä kohden vuodessa. Juustoja valmistettiin vajaa 83 miljoonaa kiloa, joista kypsytettyjä juustoja oli 64 prosenttia ja tuorejuustoja 36 prosenttia. Tuorejuustojen suhteellinen osuus juustoista on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Lähes puolet kulutuksesta koostuu tuontijuustoista. Vuonna 2024 Suomeen tuotiin noin 70 miljoonaa kiloa juustoa, josta yli puolet oli Tanskasta ja Saksasta. Lisäksi tuontia oli muun muassa Ruotsista, Alankomaista ja Virosta. Tanskasta tuotiin eniten Gruyère- ja Sbrinz-juustoja, Saksasta Emmental-juustoa. Kalliimpia juustolaatuja tuotiin vähemmän kuin halvempia.

Suomesta viedään juustoja eniten Yhdysvaltoihin ja Belgiaan, pääosin Emmental-juustoa. Juuston vientimäärät ovat viime vuosina pysyneet noin kymmenen miljoonan kilon paikkeilla. Emmentalia viedään eniten, myös Edamia viedään paljon. Venäjä oli ennen vuoden 2014 tapahtumia – Itä-Ukrainan sodan puhkeamista, Krimin miehitystä ja niitä seuranneita pakotteita – merkittävä vientikohde suomalaisille juustoille. Tuolloin vientimäärät olivat noin viisinkertaiset verrattuna viime vuoden lukuihin.

Vuonna 2024 Suomessa tuotettiin yhteensä 161 miljoonaa kiloa sianlihaa. Tuotanto on vähentynyt huippuvuosista, sillä 2000-luvun loppupuolella määrä oli ennätykselliset 216 miljoonaa kiloa.

Sianlihaa kulutetaan Suomessa vähemmän kuin tuotetaan. Vuonna 2024 suomalaiset söivät 154 miljoonaa kiloa sianlihaa, mikä on keskimäärin 27 kiloa henkeä kohden vuodessa, ja kahdeksan kiloa vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Kotimaisen kulutuksen vähentyessä viennin merkitys kasvaa. Viime vuonna 17 prosenttia tuotannosta eli noin 28 miljoonaa kiloa vietiin ulkomaille. Viennin arvo oli noin 74 miljoonaa euroa. Sianlihaa vietiin noin 30 maahan, joista merkittävimmät olivat Etelä-Korea, Uusi-Seelanti ja Kiina. Yhdessä nämä kolme maata kattoivat 54 prosenttia viennistä. Vienti koostui muun muassa kokonaisista ruhoista ja pakasteista, mutta Aasian markkinoille meni myös sellaisia ruhonosia, joille kotimaassa on vähemmän käyttöä.

Kiinan osuus viennistä on viime vuosina pienentynyt. Muutama vuosi sitten Kiinaan vietiin huomattavasti enemmän sianlihaa, sillä maan oma tuotanto kärsi afrikkalaisen sikaruton (AFS) aiheuttamista tappioista. Sikarutto on vakava uhka sianlihantuotannolle. AFS-tautia on tavattu myös Suomen lähialueilla, ja sen leviäminen Suomeen pysäyttäisi sianlihan viennin Aasiaan, ja aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia tappioita koko sikaketjulle.

Suomeen tuotiin viime vuonna noin 22 miljoonaa kiloa sianlihaa. Suurin osa tuonnista tuli Saksasta, mutta lihaa tuotiin myös muun muassa Puolasta ja Tanskasta.

Siipikarjanlihan tuotanto on kasvanut broilerinlihan kulutuksen kasvun siivittämänä, ja vuonna 2024 sitä tuotettiin hieman alle 149 miljoonaa kiloa. Tästä 94 prosenttia oli broilerinlihaa ja kuusi prosenttia kalkkunanlihaa.

Siipikarjanlihaa kulutettiin 1970-luvun lopussa noin kolme kiloa henkilöä kohti vuodessa, vuoteen 2024 mennessä kulutus on siitä kymmenkertaistunut.

Siipikarjanlihan tuonti on ollut kasvussa ja sitä tuodaan Suomeen paljon enemmän kuin viedään. Tuonnin painopiste on Euroopassa, ja lihaa tuotiin viime vuonna muun muassa Latviasta, Ruotsista ja Puolasta. Tosin viidenneksi eniten siipikarjanlihaa tuotiin Thaimaasta. Tuontilihaa käytetään muun muassa valmisruokien ja lihavalmisteiden raaka-aineena sekä ravintoloissa ja ammattikeittiöissä. Sitä ei juuri myydä tuoreena kaupoissa. Myös siipikarjanlihavalmisteita tuodaan paljon.

Suomalainen siipikarjanliha sai vuoden 2022 alussa vientiluvan Etelä-Koreaan, sianlihaa sinne on voinut viedä jo pidempään. Etelä-Koreaa enemmän siipikarjanlihaa viedään Viroon, Georgiaan ja Bulgariaan.

Tuotantoeläinten muiden syötävien osien kuin lihan ja elinten vienti on ollut kasvussa. Niitä vietiin Suomesta vuonna 2024 lähes 21 miljoonaa kiloa, josta oli sian ja siipikarjan osia melkein 19 miljoonaa kiloa. Sian osuus oli reilut 75 prosenttia ja siipikarjan alle 15 prosenttia, naudan osuus jäi noin kymmeneen prosenttiin.

Muiden syötävien osien ja elinten viennin arvo oli merkittävä, noin 26 miljoonaa euroa vuonna 2024. Viennin arvosta sian osuus oli yli 70 prosenttia, siipikarjan alle kymmenen prosenttia. Muita syötäviä osia tuotiin vain pari miljoonaa kiloa, josta sikaa ja siipikarjaa yhteensä yli puolet. Aiemmin naudan muita syötäviä osia tuotiin kaikkein eniten.

Sian ja siipikarjan muita syötäviä osia vietiin eniten Kiinaan, Viroon ja Etelä-Koreaan, pieniä määriä myös Pohjoismaihin. Kiinaan meni viennistä valtaosa, noin kymmenen miljoonaa kiloa. Kiinaan on viety sianlihaa vuodesta 2017 alkaen. Muiden syötävien osien Kiinaan viennin määrä on nelinkertaistunut sen jälkeen. Kiinaan viedään sellaisia tuotteita, joita suomalaiset eivät nykyisin ole tottuneet käyttämään, muun muassa sian päitä, sorkkia, saparoita ja siipikarjan varpaita. Vientilupien seurauksena siipikarjan osien vienti Kiinaan oli mahdollista aloittaa vuonna 2025. Siipikarjan varpaiden viennin kohdemaa kääntyikin viime vuonna paljolti Etelä-Koreasta Kiinaan, koska Kiinan viennissä hintataso on korkeampi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)