– Eihän tänne kukaan sattumalta eksy, tietokirjailija Rauno Lahtinen naurahtaa kaartaessaan autollaan Turun yliopiston kirjaston sanomalehti- ja pienpainatepalveluiden pihaan.

Lahtinen on viettänyt yliopiston sanomalehtiarkistossa runsaasti aikaa. Nykyään Raisiossa sijaitseva paikka on tullut tutuksi, mutta Lahtisen historia sanomalehtiarkistossa ulottuu 1990-luvun alkuun. Tuolloin arkisto oli vielä Yliopistonmäellä, vajaat kymmenen vuotta sitten puretun, Juslenian kellarissa.

– Olen lukenut vanhoja sanomalehtiä todella paljon elämäni aikana. Aikanaan luin niitä jo 1990-luvun alussa gradua tehdessäni. Vuonna 1998 pääsin mukaan projektiin, missä etsin vanhoista sanomalehdistä ympäristöaiheista kirjoittelua. Se johti väitöskirjan tekemiseen. Sitä tehdessä luin vanhoja lehtiä käytännössä päätoimisesti kolme tai neljä vuotta, Lahtinen muistelee.

– Kun väitöskirja oli valmis, haaveilin, että voi kun vielä joskus pääsisi lukemaan vanhoja lehtiä, hän jatkaa.

Sittemmin sellaisia projekteja on tullut. Vanhoja sanomalehtiä Lahtinen on hyödyntänyt esimerkiksi Turun puretut talot -kirjasarjassaan ja Turun elämää 1940-luvulta eteenpäin vuosikymmenittäin käsittelevässä sarjassa.

– Vanhat sanomalehdet ovat minusta hirveän mielenkiintoisia. Niiden lukeminen on minulle työtä, mutta tulen tänne todella innoissani aina, kun minulla vaan muilta töiltä aikaa on. En tiedä, mikä olisi mielenkiintoisempaa.

Sanomalehtien kautta Lahtiselle avautuu ikkuna sellaiseen menneeseen maailmaan, jota tutkimuskirjallisuus harvemmin tavoittaa. Lahtista kiinnostaa sanomalehdissä erityisesti tavallisten ihmisten arki.

– Sanomalehdistä näkee, mitä juuri Turussa on tapahtunut. Vanhoissa sanomalehdissä on juuri niitä ruohonjuuritason asioita, jotka ovat minun mielestäni mielenkiintoisia, arkisia ja pieniä asioita. Mitä tapahtuu koulujen arjessa, mitä tehtaissa, kaduilla tai nuorison keskuudessa.

Pelkästään vanhoihin sanomalehtiin Lahtinen ei kuitenkaan ole rajoittunut. Arkirutiineihin kuuluu päivittäinen sanomalehtikatsaus.

– Vähintään tunti menee siihen, että lukee aamulla lehdet. Saisi menemään enemmänkin, mutta täytyy vaan päättää, ettei käytä koko päivää niiden parissa.

Lahtinen on myös havainnut lehtien sisällön muutoksen.

– Vanhoissa lehdissä on pikku-uutisia enemmän kuin nykyään. Vielä 1990-luvulla lehdet olivat ihan erilaisia. Nykyään ruohonjuuritason juttuja on enemmän netissä. Ymmärrän, että sanomalehtien sisällön pitää muuttua ajan mukana, mutta kaipaan lapsuuteni ja nuoruuteni sanomalehtiä, joissa oli paljon nykyistä enemmän pieniä arkisia havaintoja.

Ilkka Lappi