Nimen perusteella voisi luulla, että Ville ja lupiineja -bändin keikkasetti koostuisi J. Karjalaisen tuotannosta. Näin ei kuitenkaan ole. Bändin setti ei rakennu sen enempää Karjalaisen tuotannon kuin muidenkaan covereiden varaan. Ville Paakkosen johtama kokoonpano soittaa omia biisejä.

Mutta onhan se käsiteltävä, mistä selvästi Karjalaiseen viittaava bändin nimi on peräisin.

– Rumpalimme, joka muutenkin harrastaa sanaleikkejä ja vastaavia, heitti tämän ilmoille, kun bändin nimeä pohdittiin. Ensin mietittiin, että onko siinä mitään järkeä, mutta se tuntui sen verran raflaavalta, että ehkä bändin pitää olla juuri tämän niminen, mutta muuten meillä ei yhteyttä J. Karjalaiseen ole, Paakkonen selvittää.

Bändi tekee musiikkia suomeksi, joten siinäkin mielessä nimi tuntui sopivalta.

– Tavallaan se nimi myös käsittelee koko bändin. Tykkään myös Karjalaisen tuotannosta kovasti, ei sekään nimeä vastaan puhunut, Paakkonen toteaa.

Paakkonen on tuttu Freesistä. Myös lupiinit ovat kokeneita soittajia. Bändissä Paakkosen lisäksi soittaa Eero Heikkilä kitaraa, Markku Salonen rumpuja ja Matti Yli-Pietilä bassoa.

Soittajien yhteinen nimittäjä bändin lisäksi löytyy työkuvioista. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän kytköksissä Rajupajaan.

– Olimme molemmat Rajupajan tapahtumatekniikassa töissä. Kun Eero alkoi puhua, että jonkinlaista bändiä pitäisi kehitellä, oli luontevaa, että muutakin porukkaa aletaan haalia sitä kautta. Markku ja Matti löytyivät sitten hyvinkin luontevasti, Paakkonen sanoo.

Alkukipinä Luppinien perustamiseen palautuu parin vuoden taakse, jolloin Paakkonen oli Freesi duon kanssa keikalla, jonka yleisössä Heikkilä oli.

– Lauloin sillä keikalla pari biisiä ja Eero alkoi puhua, että minun ympärilleni pitäisi kasata jonkinlaista projektia.

Siitä hetkestä on edetty pisteeseen, jossa Ville ja lupiinit nousi ensimmäistä kertaa lavalle helmikuussa. Onnistuneen ”koeponnistuksen” jälkeen bändi esiintyy huhtikuun 18. päivä John Scott’sissa. Päivää ennen keikkaa ilmestyy digitaalisesti viiden biisin ep.

Biisit ovat syntyneet vuosien varrella pöytälaatikkoon kertyneistä demoista.

– Ville ja lupiinit on Freesiin verrattuna rokahtavamapaa ja indiehenkisempää. Biisit ovat syntyneet vanhoista demoista, mutta niitä on taivutettu tämän bändin formaattiin.

Freesin riveissä Paakkonen on vahvasti osa bändiä. Ville ja lupiinit henkilöityy ennen kaikkea häneen. Keulakuvan paikka vaatii sopeutumista.

– Se on aika merkittävä muutos. Siihen pitää oppia. Toivoisin, että aika kollektiivisesti tämä bändi toimisi, mutta tietyt jutut varmaan aika luontaisestikin tapahtumat minun vetäminä.

Ilkka Lappi