EU-lainsäädäntö rajoittaa algoritmisten rekrytointijärjestelmien käyttöä, mutta työnhakijoiden suojassa on puutteita, paljastaa tuore väitöstutkimus. Järjestelmien toimintaa voi olla hankala arvioida, ja niitä koskeva EU-lainsäädäntö on hajanaista ja tulkinnanvaraista. Siksi työnantajien on vaikea varmistaa toimintansa lainmukaisuus ja työnhakijoiden on vaikea valvoa oikeuksiensa toteutumista.

Miten algoritmisten rekrytointijärjestelmien käyttöä ohjataan ja rajoitetaan EU:n lainsäädännössä? Entä millaista suojaa se tarjoaa työnhakijoille?

Turun yliopiston väitöskirjatutkija Henni Parviainen tutki näitä kysymyksiä oikeustieteellisessä väitöskirjassaan. Kävi ilmi, että vain harva algoritminen rekrytointikäytäntö on ehdottomasti kielletty EU-lainsäädännössä.

– Suurta osaa järjestelmistä on sallittua käyttää, mutta vain tietyin ehdoin. Työnantajan on noudatettava monin paikoin tulkinnanvaraisia vaatimuksia, jotka nousevat useista eri säädöksistä, Parviainen selittää.

Näitä säädöksiä ovat esimerkiksi tietosuoja-asetus GDPR, tekoälysäädös AIA ja syrjinnän vastaiset direktiivit, jotka on pantu täytäntöön työnantajia velvoittavilla kansallisilla laeilla.

Eniten vaatimuksia ja rajoituksia kohdistuu suuririskisiksi luokiteltaviin tekoälyjärjestelmiin, jotka myös tekevät yksittäisiä työnhakijoita koskevia automaattisia päätöksiä.

Työnantajat hyödyntävät tekoälyä ja erilaisia algoritmisia järjestelmiä rekrytoinnissa yhä laajemmin.

Parviaisen mukaan järjestelmät ovat usein monimutkaisia, läpinäkymättömiä ja vaikeasti ennakoitavia. Siksi niiden arvioiminen on ongelmallista.

– Esimerkiksi syrjivien käytäntöjen havaitseminen voi olla hankalaa, kun järjestelmien toimintalogiikka ei ole ihmisen ymmärrettävissä ja järjestelmä voi päätellä arkaluonteisia tietoja tavanomaisten henkilötietojen perusteella.

Tilannetta pahentaa se, ettei minkään ulkopuolisen tahon etukäteistä varmistusta lainsäädännön vaatimusten noudattamisesta edellytetä.

– Algoritmisia rekrytointijärjestelmiä, edes niitä korkeariskisimpiä, ei EU-lainsäädännössä edellytetä valvottavan systemaattisesti ennen käyttöönottoa.

Viranomaisten resurssit valvoa algoritmisia rekrytointijärjestelmiä ovat myös rajalliset.

– Työnhakijan tulisi itse aktiivisesti puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin varmistaakseen oikeuksiensa toteutumisen, Parviainen sanoo.

Työnhakijoilla on oikeus saada tietoa esimerkiksi heitä koskevasta automaattisesta päätöksenteosta. Työnhakijoille annettavat tiedot on kuitenkin määritetty varsin yleisellä tasolla.

– Viime kädessä työnantaja päättää, mitä kertoo. On epätodennäköistä, että yksittäiselle työnhakijalle toimitetut tiedot riittävät paljastamaan oikeudenloukkauksia.

Jos työnhakija epäilee esimerkiksi tulleensa algoritmisen rekrytointijärjestelmän syrjimäksi, todisteiden hankkiminen on vaikeaa. Menestyessäänkin kanne johtaisi ainoastaan rahalliseen korvaukseen. Menetettyä työtilaisuutta ei saa takaisin.

Työnhakijoiden suojan takaaminen edellyttäisi lakimuutoksia

Parviainen on luonut kehikon, joka kokoaa yhteen algoritmisten rekrytointijärjestelmien käyttöä koskevat keskeiset oikeudelliset vaatimukset.

Kehikko auttaa selvittämään, mitkä käytännöt ovat kiellettyjä, mitä velvoitteita työnantajilla on ja mitä oikeuksia työnhakijoilla on käytettävissään. Kehikkoa voivat hyödyntää niin työnantajat, työnhakijat, viranomaiset kuin tuomioistuimetkin algoritmista rekrytointia koskevia kysymyksiä ratkaistessaan.

Sen lisäksi täytyy kuitenkin muistaa myös kansallisesta lainsäädännöstä mahdollisesti tulevat lisävaatimukset, joita ei tutkimuksessa analysoitu, Parviainen huomauttaa.

Lukuisista rajoituksista ja vaatimuksista huolimatta nykyinen lainsäädäntö ei turvaa työnhakijoiden oikeuksia riittävästi, tutkimuksessa todetaan. Tilanne saattaisi parantua jonkin verran oikeuskäytännön kehittymisen ja viranomaisten ohjeistuksen sekä valvonnan myötä.

Kattava suoja EU-tasolla edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia.

OTM, KTM Henni Parviainen esittää väitöskirjansa AI and Algorithmic Recruitment Systems under EU Law – Compliance Complexity and Inadequate Protection julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29. toukokuuta kello 12 (Turun yliopisto, Calonia, CAL 1 -luentosali, Caloniankuja 3). Vastaväittäjänä on apulaisprofessori, tohtori Marta Otto (Varsovan yliopisto, Puola) ja kustoksena apulaisprofessori, OTT Annika Rosin (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.

Väitökseen voi osallistua myös etäyhteydellä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)