Yleensä ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta musiikkitalo Fuugan kohdalla houkutus alkaa olla liian kova. Ensi syksyksi valmistuva Turun uusi ylpeys on 85-prosenttisesti valmis. Ja mikä turkulaisittain erikoista, talo valmistunee aikataulussaan, pysyy budjetissaan ja on vieläpä hämmentävän paljon hienojen havainnekuviensa näköinen. Samaa ei voi sanoa ihan kaikista Turun F-alkuisista rakennushankkeista.

Allianssimallilla rakentaminen osoitti toimivuutensa alleviivatusti. Reilulla 90 miljoonalla eurolla saadaan musiikkitalo, jonka vertaista ei ole koko Pohjolassa. Se antaa myös Turun filharmoniselle orkesterille aivan uudenlaisen mahdollisuuden kehittyä ja nostaa kansainvälistäkin profiiliaan.

Samaan aikaan valmistuva Wäinö Aaltosen museon remontti täydentää kulttuurirannan kokonaisuutta, ja kun kaupunginteatterin viereiselle Turun kalleimmalle parkkipihalle – eli Hämähäkkitontille – saadaan loistohotelli, on Aurajoen ranta eurooppalaisessakin mittakaavassa aika kova juttu.

Mutta se, mikä Fuugasta tekee ainoalaatuisen, on akustiikka. Suomalaisen Akukonin ja belgialaisen Kahle Acousticsin yhteistyönä suunniteltu tilojen sointi puisine pintoineen on varmasti elämys tavallisellekin tallaajalle. Musiikin ammattilaiset se saattaa saada jopa tavallista herkempään tilaan.

Turun nykyisen konserttitalon suurin ongelma oli se, että sen suunnittelussa akustiikka oli jäänyt syystä tai toisesta sivuosaan. Konserttisalia riivaa seisovien aaltojen ongelma, eli orkesterin tietyt soittimet kuuluvat joko liian kovina tai liian vaimeina riippuen siitä, missä kohdassa salia kuulija istuu. Ongelma ei ollut korjattavissa mikrofoneilla tai rakennusteknisillä muutoksilla.

Poliittista tahtoa kuitenkin lopulta löytyi uuden musiikkitalon verran. Esiintyjävarauksia on tehty jo vuoteen 2030 saakka, joten kysyntää on.

Hyvää kannatti odottaa. Fuugalle voinee melko turvallisesti povata loistavaa tulevaisuutta.

Teemu P. Peltola