Koettu yhteiskunnallinen asema vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten suomalaiset arvioivat tuloeroja ja eriarvoisuutta, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n kevään 2026 Arvo- ja asennetutkimuksesta.

Vastaajia pyydettiin sijoittamaan itsensä sosiaalisen aseman asteikolle nollasta kymmeneen. Asteikon ylimmällä portaalla ovat ne, joilla on eniten rahaa ja koulutusta sekä parhaat työpaikat. Alimmalla portaalla ovat ne, joilla on vähiten rahaa ja koulutusta ja vain heikoimmat työmahdollisuudet.

Suomalaiset sijoittavat itsensä asteikolla 0–10 keskimäärin portaalle 6. Johtavassa asemassa olevien keskiarvo on 7,35, ylempien toimihenkilöiden 7,16 ja akateemisesti koulutettujen 6,94. Työttömät sijoittavat itsensä keskimäärin kohtaan 3,21, eläkeläiset kohtaan 4,72 ja vailla ammatillista koulutusta olevat kohtaan 4,87.

Ylemmillä portailla olevat hyväksyvät muita useammin osaamiseen ja ahkeruuteen perustuvat palkkaerot. He myös arvioivat muita useammin Suomen tuloerot kansainvälisesti vertaillen pieniksi. Alemmilla portailla korostuvat huolet toimeentulosta, omistuksen keskittymisestä ja tukien varassa olevien aseman heikentymisestä.

– Hyväosaiset ja huono-osaiset eivät ole eri mieltä vain siitä, millainen Suomen pitäisi olla. He näkevät jo nykyisen yhteiskunnan eri tavoin. Yhteiskunnan ylemmillä portailla Suomi näyttää tasa-arvoisemmalta ja mahdollisuudet avoimemmilta kuin alemmilla portailla, sanoo aiheesta artikkelin kirjoittanut EVA:n toimituspäällikkö Sami Metelinen tiedotteessa.

Koettu yhteiskunnallinen asema liittyy myös puoluekannatukseen, mutta jako ei noudata yksinkertaisesti hallituksen ja opposition välistä rajaa. Kokoomuksen kannattajat sijoittavat itsensä sosiaalisen aseman tikapuilla keskimäärin kohtaan 6,74. Vasemmistoliiton kannattajien keskiarvo on 5,28. Perussuomalaisten kannattajien keskiarvo on 5,71 eli hieman koko väestön keskiarvoa alempi.

Eri puolueita äänestävien väliset erot eriarvoisuuskäsityksissä eivät siten palaudu vain kannattajien koettuun yhteiskunnalliseen asemaan. Status auttaa selittämään erityisesti kokoomuksen ja vasemmistoliiton välistä eroa, mutta esimerkiksi perussuomalaisten kannattajien vähäinen huoli tuloeroista liittyy enemmän poliittisiin arvoihin ja käsityksiin eriarvoisuuden syistä kuin keskimääräistä korkeampaan asemaan.

Suomalaisten vahva tuki hyvinvointivaltiolle yhdistyy vaatimukseen siitä, että kaikkien on osallistuttava sen ylläpitämiseen.

Suomalaisista 71 prosenttia katsoo hyvinvointivaltion olevan aina hintansa arvoinen, vaikka sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon. Samalla 83 prosenttia on sitä mieltä, että jokaisella Suomessa asuvalla on velvollisuus tehdä työtä ja maksaa veroja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi. Kaksi kolmesta eli 65 prosenttia katsoo lisäksi, että yhteiskunnan tuista on tullut saavutettuja etuja, joita käyttävät myös sellaiset ihmiset, jotka eivät niitä välttämättä tarvitse.

– Yhteisestä turvasta halutaan pitää kiinni, mutta samalla ihmisiltä odotetaan osallistumista ja etujen oikeaa kohdentumista. Hyvinvointivaltiota ei haluta purkaa, mutta sen koetaan edellyttävän vastavuoroisuutta. Pitkittynyt heikko talouskehitys on voinut vahvistaa kokemusta mahdollisuuksien eriytymisestä. Talouskasvun ja työllisyyden vahvistuminen voisi puolestaan lieventää kahden koetun Suomen välistä ristiriitaa, Metelinen arvioi.

Tulokset perustuvat 2 045 henkilön antamiin vastauksiin. Tiedot kerättiin 31.3.–13.4. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Aineisto kerättiin Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)