Kuolemaan johtaneita moottoriajoneuvo-onnettomuuksia oli 148 vuonna 2020, kun vastaava luku 2019 oli 154. Moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa kuoli viime vuonna 163 henkilöä. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä menehtyi 40, kun vuotta aiemmin menehtyneitä oli 31.

Onnettomuustietoinstituutin tuottama OTI-vuosiraportti 2020 perustuu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkintoihin. Lautakunnat tutkivat kaikki Suomessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Vuosiraportti tarkastelee pääosin niitä 188 lautakuntien tutkimaa tieliikenneonnettomuutta, joissa osalliset kuolivat törmäyksessä saamiinsa vammoihin. Sairauskohtaukseen menehtyneiden onnettomuuksia käsitellään erikseen lyhyesti raportin lopussa.

– Vuonna 2019 tapahtui ennätyksellisen vähän jalankulkijoiden kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, joten onnettomuuksien lisääntyminen vuonna 2020 ei siihen nähden ole poikkeuksellista. Kymmenen vuoden aikavälillä tarkasteltuna jalankulkijoiden onnettomuudet ovat kuitenkin vähentyneet tasaisesti. Pyöräilyn lisääntyessä tarvitaan lisää toimenpiteitä esimerkiksi liikenneinfran kehittämiseksi turvallisemmaksi pyöräilijöille. Tutkijalautakuntien onnettomuustiedot tukevat liikenneturvallisuusstrategian painotusta tietoon perustuvasta päätöksenteosta ja auttavat rakentamaan liikenneympäristöstä turvallisempaa, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari muistuttaa.

Kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa aiheuttajana olleista moottoriajoneuvon kuljettajista lähes kolmannes ajoi päihtyneenä, eli heillä oli alkoholia veressään 0,5 promillea tai enemmän.

– Alkoholirattijuoppojen aiheuttamat onnettomuudet ovat tyypillisesti yksittäisonnettomuuksia, kuten tieltä suistumisia. Vuonna 2020 yli puolet kuolemaan johtaneiden yksittäisonnettomuuksien kuljettajista ajoi humalassa, taustoittaa Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola.

Alkoholi korostui erityisesti nuorten aiheuttamissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa, joissa ikäryhmän aiheuttajakuljettajista 45 prosenttia oli alkoholirattijuoppoja. Kuolemaan johtaneissa alkoholionnettomuuksissa tyypillistä on kuljettajan voimakas humalatila, eli veressä oleva alkoholipitoisuus ylittää törkeän rattijuopumuksen rajan, 1,2 promillea. Vuonna 2020 alkoholirattijuopoista kaksi kolmasosaa oli vahvasti humalassa.

Jalankulkijan tai pyöräilijän kuolemaan johtaneista onnettomuuksista viidennes eli kahdeksan onnettomuutta oli alkoholionnettomuuksia. Niissä oli osallisena yksi päihtynyt moottoriajoneuvokuljettaja ja kahdeksan humalaista jalankulkijaa tai pyöräilijää.

Kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa turvavyötä käytti 66 prosenttia henkilö- ja pakettiautoissa olleista. Onnettomuuksissa kuolleista henkilöistä vyötä käytti 51 prosenttia ja vammautuneista 70 prosenttia. Lautakuntien arvioiden mukaan turvavyön käyttö olisi voinut pelastaa 26 onnettomuudessa menehtynyttä.

Kaikista kuolemaan johtaneista jalankulkuonnettomuuksista yli puolet tapahtui pimeällä. Kyseisissä onnettomuuksissa kuolleista jalankulkijoista alle puolet käytti heijastinta. Liikenneonnettomuuksissa kuolleista polkupyöräilijöistä 61 prosenttia eli 11 henkilöä ei käyttänyt kypärää. Lautakuntien arvioiden mukaan kypärän käyttö olisi mahdollisesti voinut pelastaa heistä kuusi.

Ylinopeus monessa onnettomuudessa taustatekijänä

Onnettomuuden aiheuttajista lähes puolet ajoi onnettomuuden tapahtuessa ylinopeutta vähintään 10 km/h. Ylinopeudella ajaminen oli yleisempää nuoremmilla kuljettajilla. 45-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäryhmissä ylinopeudella ajaminen väheni selvästi, ja yli 64-vuotiaista aiheuttajakuljettajista ylinopeutta ajoi 18 prosenttia.

Liikennesääntöjä noudattaen ajoi neljännes kaikista henkilö- ja pakettiautojen aiheuttajakuljettajista. Sääntöjen noudattamisella tarkoitetaan tässä sitä, että heillä ei ollut onnettomuuden tapahtuessa veressään alkoholia tai huumausaineita, he ajoivat nopeusrajoitusten mukaan ja käyttivät turvavyötä. Sääntöjä noudattaneiden osuus aiheuttajakuljettajista oli alhaisin 20 vuoteen. Niiden osuus, jotka rikkoivat samanaikaisesti useaa edellä mainituista säännöistä, oli 18 prosenttia.

Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan onnettomuuksista 88 prosentissa vaikutti taustalla jokin inhimillinen riskitekijä, kun vastaava osuus liikkumisvälineeseen liittyvissä riskeissä oli 68 prosenttia, liikenneympäristöön liittyvissä 66 prosenttia ja lainsäädäntöön ja liikennejärjestelmään liittyvissä kahdeksan prosenttia.

Kuljettajan tilaan ja toimintaan liittyvä taustariski, kuten alkoholi, sairaus, väsymys tai mielentilaan liittyvä tekijä oli mukana 78 prosentissa onnettomuuksista. Ennakointiin ja liikennetilanteeseen liittyneitä taustariskejä, kuten ylinopeus ja liian suuri nopeus olosuhteisiin, taitoon tai ajoneuvoon nähden oli tunnistettu 61 prosentissa onnettomuuksista. Kolariturvallisuuteen liittyneitä taustariskitekijöitä mainittiin 48 prosentissa onnettomuuksista. Tällaisia ovat muun muassa turvalaitteiden käyttämättömyyteen tai virheelliseen käyttöön liittyvät riskit.

– Tutkijalautakuntien tekemissä tutkinnoissa on todettu, että kuolonkolarien taustalla on tyypillisesti useita eri riskitekijöitä samaan aikaan, kuten päihteiden vaikutuksen alaisena ajamista, ylinopeutta ja turvalaitteiden käytön laiminlyöntiä. Vuonna 2020 alkoholirattijuoppojen osuus oli 30 prosenttia ja ylinopeutta ajaneiden osuus oli 47 prosenttia. Molemmat ovat pitkän aikavälin keskiarvoa korkeammalla, toteaa Niina Sihvola.

Vuonna 2020 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikkiaan 219 kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta. Näistä 31 oli sellaisia, joissa onnettomuuden uhri kuoli tapaturmaisten vammojen sijasta sairauskohtaukseen. Sairauskohtausonnettomuuksista 23 oli moottoriajoneuvo-onnettomuuksia ja kahdeksan pyöräilijöiden yksittäisonnettomuuksia. OTI-vuosiraportissa on keskitytty pääasiassa niihin 188 onnettomuuteen, joissa osallisena olleet henkilöt kuolivat törmäyksessä saamiinsa vammoihin.

Sairauskohtausonnettomuuksien eriyttäminen muusta tutkinta-aineistosta muuttui vuonna 2020 aiempien vuosien käytännöistä, ja noudattaa nyt paremmin virallisen tieliikenneonnettomuustilaston linjaa. Vuoden 2020 vuosiraportissa myös kaikkien siinä esiintyvien aiempien vuosien onnettomuudet on rajattu kuten vuoden 2020 aineisto, eli aikasarjoissa esiintyvät vuodet ovat keskenään vertailukelpoisia. Sen sijaan vuoden 2020 OTI-vuosiraportissa esitetyt luvut eivät ole vertailukelpoisia aiempina vuosina tehtyjen OTI-vuosiraporttien lukuihin, sillä niissä sairauskohtausonnettomuuksia ei ole eritelty muista onnettomuuksista.

Aamuset-kapunkimedia (AKM)