Minigallupissani kysyin satunnaisilta kohtaamiltani kulkijoilta mielipidettä yökerhojen sulkemisaallosta. Esiin nousi muutama toistuva seikka: alkoholin hinnan nousu, ihmiskontaktien siirtyminen internetiin ja alkoholin kulutuksen väheneminen. Nämä kolme asiaa linkittyvät olennaisesti toisiinsa.

Yökerhoissa käyvät pääsääntöisesti nuoret ja nuoret aikuiset. He etsivät kumppania, seksiä, verkostoitumista, ajan täyttöä – eli seuraa monissa eri muodoissaan. Jokaisen on periaatteessa helppoa asettua nuorten ihmisten asemaan ja kuvitella lähtötilanne. Jostain se etsiminen on ollut aloitettava, ja mikä olisi ollut olennaisempi paikka kohtaamisille kuin yökerhot ja erilaiset diskoteekit.

Vaikuttaisi siltä, että nykypäivän elämästä halutaan tehdä simuloidumpaa. Kohtaamiset ovat tarkkaan seulottuja ja valikoituja, riskit minimoituja. Kun sitten tavataan kasvokkain kahvilassa, luetaan puolin ja toisin toisiaan kuin käyttöohjeita ennen kuin saadaan sanaa suustaan. Onko se sitten järkevää, turvallista… Mene ja tiedä. Vaikka maailma on yhä vaarallinen ja sen vaaran syke houkutteli nuoret aikoinaan pauloihinsa, on subjektiivinen riskin kokemus kadonnut juuri niistä hetkistä, joissa elämä ennen tuntui elämältä.

Tänä päivänä kyse ei ole enää vanhan mallisesta heilumisesta jumputtavan diskomusiikin tahdissa, kossukolahumalassa savunkatkuisessa salissa, diskovalojen välkkeessä ja särkyneiden oluttuoppien pirstomalla lattialla. Lantio vatkasi musiikin mukana ja katse hakeutui pieneen flirttiin.

Ei enää.

Nyt elämme uudenlaista todellisuutta. Nuorista on tullut joko kalsarikänniläisiä, trollaajamestareita, somettaja-utopisteja, supersäästäjiä tai vain perusmukavuudenhaluisia. Missä on jännitys? Mahanpohjaa pitäisi vihlaista, kouraista, päässä tuntua huminaa ja kämmenten haista hielle.

Ennen jännitimme sitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, kun joku vinkkaa peremmälle kotiinsa Takavietontielle 45 A 12 Romppaisiin, 2,5 promillen humalassa. Seuraavana päivänä heräsimme hiukset tahmaisina, korvissa soi eilinen Madonna ja silmissä välkkyivät tanssilattian silmäniskut.

Kun yökerhot sulkevat ovensa, kyse ei ole bileiden loppumisesta vaan siitä, ettemme enää jaksa maksaa kohtaamisesta. Ja maksamme ei myöskään enää poksahda ennen 45 ikävuotta.

Kurt Hedborg