Matkustin vähän aikaa sitten yöjunalla. Minulla ei ollut varaa makuuvaunuun, joten punkkasin koko 17-tuntisen matkan istumapaikalla. Matka meni kyllä ihan mukavasti, kunnes tuli yö. Kaikki vaunun äänet muuttuivat kolme kertaa kuuluvammiksi. Yritin saada unen päästä kiinni, mutta se oli mahdotonta, sillä monet muut matkustajat katsoivat kännyköiltään videoita ilman kuulokkeita ja repesivät välillä raikuvaan naurunremakkaan.

Vaunun käytävällä kävi yhtä vilkas liikenne kuin Mannerheimintiellä. Kaikilla tuntui olevan pakottava tarve päästä vessaan, ravintolavaunuun, tai muuten vain liikkeelle. Keskiyöllä.

Kuulokkeet tai pääni ympärille pimennysverhoksi kiedottu huivi eivät vaientaneet ääniä yhtään. Muut matkustajat varmasti näkivät viritelmäni, ja sen, että nuokuin ikkunaa vasten. Heille ei silti tullut mieleenkään pitää pienempää ääntä, edes silloin, kun kellon viisarit ylittivät keskiyön.

Vannoutuneimmat valvojat olivat hereillä vielä aamuyölläkin. Nousin käymään vessassa, mutta kapean vaunukäytävän yli retkottivat jonkun jalat. Tämä joku ei edes nostanut jalkojaan ennen kuin töytäisin niitä huomauttaakseni hänelle, että vaunussa on muitakin. Tyyppi mutisi ”sori” ja jatkoi kovaäänistä jutteluaan vierustoverinsa kanssa. Mulkaisin heitä ohi mennessäni pahasti, ja happamaan ilmeeseeni vastattiin naurunremakalla.

En tiedä, onko cooli ylimielisyys ajanut nykypäivänä hyvien käytöstapojen yli, mutta oman näkemykseni mukaan toisten kunnioittaminen maksaa itsensä takaisin. Jos kaikki malttaisivat junanvaunussa olla hiljaa yöllä, käyttää kuulokkeita ja keskustella vaikka whatsapin kautta, kenenkään ei tarvitsisi häiritä muita eikä myöskään häiriintyä.

Kaikilla olisi mukava matka, ja mahdollisesti myös hyvät yöunet. Kaikki voittaisivat.

Tämä on tietenkin utopistinen ajatus. Sellaista tilannetta, että kaikki olisivat julkisissa kulkuvälineissä hiljaa, tulee vastaan harvoin. Harva meistä tahallaan häiritsee muita, mutta ajattelemme helposti, että jos vain äkkiä teemme tai sanomme jotain pientä, siitä ei aiheudu häiriötä. Mutta kun kaikki tekevät tai sanovat jotain pientä yhtä aikaa, meteli onkin jo aikamoinen.

Elli Kummala