TeatteriammattilainenAlisa Salonen sai lapsuudessaan tottua kahteen asiaan nimeensä liittyen. Ensinnäkin kaimoja hänellä ei ollut. Toisekseen Salosen nimi kirjoitettiin tai äännettiin usein väärin.

– Silloin nimi oli vielä harvinaisempi kuin nykyään, mutta edelleenkin nimeäni näkee säännöllisesti väärinkirjoitettuna tai -lausuttuna. Aliisa kahdella iillä on yleinen muoto. Myös Alinaksi nimeni helposti kääntyy. Itselleni se on tietenkin ihan selvää, että nimeni on yhdellä iillä, Salonen nauraa.

– En minä mitenkään pahastu, vaikka nimeni väärin jossain olisikin. Lapsena se harmitti vähän, mutta aikuisiällä asia ei ole haitannut. Kunhan nyt virallisissa papereissa on oikein, hän jatkaa.

Nimensä Salonen sai Liisa Ihmemaassa -sadun mukaan. Sattuneesta syystä hänestä ei kuitenkaan tullut Liisaa.

– Liisa Ihmemaassa on äitini lapsuuden suosikkikirja. Siitä Alicesta nimeni siis sain. Äitini oli ajatellut, että jos hän saa tyttären, siitä tulee Alisa.

Salonen on syntynyt 1987, joten ei ole ihme, ettei kaimoja lapsuudessa ollut jonoksi asti. 2000-luvun aikana Alisa on yleistynyt huomattavasti. 2000-luvun puolella Alisan on vuosittain kutsumanimekseen saanut reilu sata lasta.

– Olen tehnyt töitä lasten kanssa. Lapsien joukossa olen kaimoihini törmännyt, mutta oman ikäisiä Alisoita en ole kohdannut.

Alisa-nimi oli almanakassa jo 1800-luvun puolella, mutta korvautui 1950-luvun alussa kahden iin versiolla. Alisa teki paluun kalenteriin 2005.

Salonen siis muistaa lapsuudestaan myös ajan, jolloin hänellä ei ollut nimipäivää. Nimipäivättömäksi hän ei kuitenkaan lapsena jäänyt.

– Myös äidilläni on Suomessa harvinainen nimi, Bella. Kun olin lapsi, löysimme koirien nimipäiväkalenterin. Siinä oli meidän molempien nimet. Ainakin yhtenä vuonna juhlimme nimipäiviämme sen koirakalenterin mukaan, mutta enää en muista, missä vaiheessa vuotta nimipäivä silloin oli, Salonen kertoo.

– Yleisesti olen tosi huono muistamaan nimipäiviä ja usein minulta menee sekä omat että kavereiden nimipäivät huomaamatta ohi.

Alisan nimipäivä on 14. heinäkuuta.

Ilkka Lappi