Kotitaloudessamme aikaa viettävä esiteini on ollut useamman vuoden vakuuttunut siitä, että 90-luvulla nuoruuttaan viettäneiden vanhempiensa elämä oli kaiken kaikkiaan kurjaa, kun ei ollut nettiä tai tubea. Ei siis ollut mitään. Itse taas olin vakuuttunut, ettei nykymenoon tottunut nuori kestäisi päivääkään elämää, jossa olisi vaara tylsistyä.

Perillisen toiveesta asia testattiin satunnaisena kesälomapäivänä. 90-luku on laaja käsite, joten päätimme lähteä lasten altaasta liikkeelle. Tuon päivän aikana netin käyttö oli pannassa. Jos halusi katsoa televisiota, piti luottaa lineaaritelevision ja neljän kanavan tarjontaan.

Päivä starttasi 2020-lukulaisin rutiinein. Heräsin ensimmäisenä ja keitin kahvia. Sen jälkeen tuli ensimmäinen tenkkapoo. Normaalina päivänä olisin vetäytynyt läppärille lukemaan uutisia. Tuli hieman kädetön olo, mutta selvisin siitä avaamalla television ja katsomalla uutiset Ylen aamu-tv:stä. Muu perhe nukkui täysin tietämättömänä koettelemuksistani vielä pari tuntia.

Heidänkin herättyään kultaiselle ysärille lähdimme kaupungille. Bussissa oli suorastaan riemukasta, kun joutui keskustelemaan perheensä kanssa, eikä voinut zombeutua puhelimensa ääressä.

Larppimme easy moden mukaisesti saimme käyttää nykyaikaisia bussikortteja, mutta lomapäivän lounas piti hoitaa 90-lukulaisissa tunnelmissa. Onneksi kaupungin ydinkeskustasta löytyi helposti ravintola, joka toimi yhtä luotettavan turkulaisesti niin 1990-luvullakin kuin nykypäivänä.

Lapsellemme todellinen 1990-luvun karuus selvisi vasta illan koittaessa. Youtube oli pannassa samoin kuin Roblox. Kirjojen lukemista esiteini pystyi onnekseen välttelemään tarttumalla kaukosäätimeen. Niinpä päädyimme koko perheen voimin katsomaan Kuurakettia. Hetken nuorisolainen naureskeli 1970-luvun lopun tehosteille, mutta kun parissakymmenessä minuutissa Bond oli ollut takaa-ajossa, taistellut jättiläiskäärmeen kanssa, lähes kuollut ja lentänyt avaruuteen, oli klassikkoelokuvan vahva camp-henkisyys voittanut puolelleen. Muu perhe jäi nauramaan sohvalle, kun lähdin nukkumaan.

Päivä oli kerrassaan onnistunut. Suosittelen 1990-lukua pieninä annoksina kaikille.

Ilkka Lappi