Runkolinjasto on minulle täysi susi. Muutin Turkuun 11 vuotta sitten, ja valitsin Vienolan, koska se oli rauhallinen paikka, josta pääsi yhdellä bussilla keskustaan.

Nyt ainoa suora yhteys on niin sanottu asiointivuoro neljä kertaa arkisin Kauppatorille – väärään aikaan. Liian myöhään aamulla, liian varhain iltapäivällä. Viikonloppuisin ei ole suoria vuoroja. Käytännöllisesti katsoen kaikki torin ympäristön ulkopuolella olevat palvelut vaativat 1–3 vaihtoa. Harrastukseni on Piikkiössä – en edes vielä tiedä, miten sinne mennään.

Syöttölinjat 33 ja 33A Pansioon ovat nopeita ja hakevat melkein kotiovelta, mutta vievät aivan väärään suuntaan ja sisältävät 2–3 kadun ylitystä.

Olen vanha ja liikuntavammainen. Jokainen vaihto ja kadun ylitys on riski – talven tulo kauhistuttaa jo valmiiksi. Jos kaupunki sanoo, että tarvittiin lisää bussinkäyttöä – nythän tilastot räjähtävät pilviin, kun jokainen aiemmin yhdellä tai korkeintaan kahdella bussilla hoitunut asia vaatii jopa kolme ajopeliä.

Palvelulinjojen muuttaminen linjoiksi 41, 42 ja 43 oli huono kauppa. Tavallisiin matalalattiabusseihin ei mahdu rollaattoreja, rattaita ynnä muita sellaisia kuin pari, eikä vanhus tai vammainen pysty kiipeämään ylös takapenkeille. Jätetäänkö osa rattaista tai pyöräkassimummoista pysäkille odottamaan seuraavaa vuoroa?

Olen elinkaariopiskelija, keksin aina jotain kivaa, mitä oppia. Nyt olen ilmoittautunut Auralaan syyskurssille. Sinne pääsin aiemmin bussilla 61 aivan viereen.

Nyt reittiopas ehdottaa, että käyttäisin kolmea bussia, joista yksi veisi minut Hepokultaan kääntymään ja seuraava toisi sitten Satakunnankadulle. Kiitos vain. Yksi vaihto vähemmän koituisi, jos pystyisin kävelemään Jyrkkälästä (jonne Vienolasta tarvitaan 1,5 kilometrin matkalle kaksi bussia!) Ieskadun pysäkille runkoon 9, eli suunnilleen entiseen reittiin 61, josta otettiin Vienolan puolikas pois. Manillan yhteyksiä en ole jaksanut edes tutkia.

Olen ehdottanut liikennesuunnittelijoille, että sitoisivat koipeensa paketin, ottaisivat isot kassit ja kepin mukaan ja kokeilisivat, millaista olisi kulkea vajaakuntoisena jatkuvasti ajopeliä vaihdellen muutaman kilometrin matkaa, joka aiemmin sujui yhdellä ja samalla bussilla, johon aina pääsi päätepysäkillä istumaan.

Nyt olen heinäkuun aikana kompastunut yhden kerran, kun bussi ei niiannut, jäänyt kerran oven väliin, kun kuski kiirehti sulkemaan oven, ennen kuin olin edes päässyt sisään – istumisesta puhumattakaan, jäänyt kerran oven väliin poistuessani, kun en ollut tarpeeksi nopea – joutunut harppomaan tai laskeutumaan ajotielle, kun bussi on jäänyt kauas jalkakäytävän reunasta.

Ajotielle laskeutumisesta voi olla tuloksena takapyörän alle jääminen. Linjamme 61 poistaminen aiheutti sen, että Jyrkkälästäkään ei pääse millään bussilla suoraan keskustaan.

Mia Lindenstam