Moni asia muuttuu mutta yksi pysyy. Kun Turun kaupunki tekee päätöksiä, se vie aikaa. Toriparkista väännettiin kättä vuosikymmeniä. Valtuusto äänesti asiasta monta kertaa. Sama kohtalo on joukkoliikenneratkaisulla. Päätöksenteko viivästyy jälleen kerran, sillä superbussivaihtoehto halutaan selvittää vielä uudemman kerran. Edellinen selvitys on vuodelta 2019. Se vanhentui. Niin käy, kun päätöksiä ei tehdä. Selvityksiä on tehtävä yhä uudestaan.

Selvitys joukkoliikenteestä valmistui helmikuussa 2018. Vaihtoehtoina olivat superbussi ja raitiotie. Raitiotien yleissuunnitelma oli valmistunut jo keväällä 2015. Siitä on yli kymmenen vuotta. Suunnitelman mukaan raitiotielinjan rakentaminen olisi voinut alkaa vuonna 2021 ja liikennöinti vuonna 2025. Kuten tiedämme, niin ei käynyt.

Tampere käynnisti raitiotien suunnittelun samoihin aikoihin kuin Turku. Aluksi arveltiin, että kaupungit voisivat edetä asiassa yhtä jalkaa. Kuten tiedämme, niin ei käynyt.

Superbussien käyttökelpoisuus on syytä selvittää. Tekninen kehitys on ollut vauhdikasta. Moni kaupunki on valinnut superbussin raitiotien sijasta.

Superbussilla on etunsa. Investointi on taatusti raitiotietä halvempi. Arkeologisia kaivauksia ei tarvitse tehdä ainakaan samassa laajuudessa kuin raitiotie vaatisi.

Bussikaluston käyttöikä on merkittävästi lyhyempi kuin raitiotievaunujen. Kun liikenne kilpailutetaan, nämäkin kulut jäävät liikennöitsijöille, toki lopulta matkustajien maksettavaksi ainakin osittain.

Monilta on kuitenkin jäänyt hahmottamatta, että myös superbussi vaatii omat kaistansa ja etuisuutensa. Se tila on vietävä muilta autoilijoilta.

Suurin ero syntyy siitä, että superbussi on pelkkä joukkoliikenneratkaisu, kun raitiotie on sen lisäksi myös kaupunkikehityshanke. Se tarkoittaa, että kiskot ohjaavat kaavoitusta vuosikymmeniksi. Missä raitiotie, siellä uudet asunnot. Superbussilla ei ole samaa ohjaavuutta, sillä linjoja voidaan muuttaa nopeallakin aikataululla.

Lasse Virtanen