Tekstiilien kierrätystä tutkineessa Telavalue-hankkeessa havaittiin, että tekstiilien kierrätys on valtava mahdollisuus koko Euroopalle. Teknologia kehittyy vauhdilla, mutta sääntelyn puute ja jätemateriaalin koostumus jarruttavat todellista läpimurtoa.

– Pelkästään Suomessa hylätään vuosittain noin sata miljoonaa kiloa tekstiilijätettä ja koko Euroopassa jopa kymmenen miljardia kiloa. Tekstiilikuidun kilohinta liikkuu 2–3 euron välillä, joten alan liiketoimintapotentiaali on valtava, sanoo VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin tiedotteessa.

Tällä hetkellä vain noin prosentti maailman tekstiileistä kierrätetään takaisin tekstiiliksi. Kierrätyksen haasteet johtuvat Harlinin mukaan ensisijaisesti tekstiiliraaka-aineen monimutkaisuudesta ja sääntelyn puutteesta.

EU on valmistellut pitkään jätepuitedirektiivin muutosta, joka tuo tekstiilialan niin sanotun tuottajavastuun piiriin. Tämä tarkoittaisi, että tekstiilialan yritykset olisivat vastuussa tekstiilien kierrätyksen järjestämisestä.

– EU on tekstiilien kierrätyssääntelyn globaali edelläkävijä, mutta täälläkin eteneminen on yskinyt pahasti. Sääntely on saatava kuntoon, ennen kuin voidaan odottaa merkittäviä kehitysaskeleita tekstiilien kierrätysasteessa, Harlin sanoo.

Suomessa tekstiilialan yritysten ja tutkimuslaitosten Telaketju-verkosto on tutkinut tekstiilien kierrätystä jo kymmenen vuoden ajan. Viime vuonna päättyneen Telavalue-hankkeen tavoitteena oli ratkoa tekstiilialan kestävyys- ja jäteongelmia. VTT:n johtavan tutkijan Pirjo Heikkilän mukaan kierrätys kannattaa aina toteuttaa pienimmän mahdollisen prosessoinnin periaatteella.

– Jos tekstiiliä ei voi enää korjata tai käyttää uudelleen, ensisijainen vaihtoehto on kuitumekaaninen kierrätys, jossa kerätty ja lajiteltu tekstiilijäte avataan karstaamalla kangas ja lankarakenne kuiduiksi, jotka voidaan käyttää uudestaan tekstiilin valmistukseen. Mitä kuluneempi tai heikkolaatuisempi jäte on kyseessä, sitä enemmän liikutaan kohti kemiallista kierrätystä, jossa kuidut puretaan ja uudelleenrakennetaan polymeeri- ja jopa monomeeritasoa myöten, Heikkilä kertoo.

Telavalue-hankkeessa tekstiilien kierrätyksen ratkaisuja arvioitiin toimenpiteen arvon ja laadun sekä prosessoinnin määrän, kustannusten ja ympäristövaikutusten näkökulmasta.

Harlinin mukaan kierrätyksen yleistyminen voisi tuoda tekstiilien tuotantoketjun osia takaisin Eurooppaan. Tällä hetkellä teknologiaa kehitetään vahvasti Pohjois- ja Länsi-Euroopassa, kun taas valmistusosaamista on etupäässä Itä- ja Etelä-Euroopassa. Toimiva eurooppalainen tekstiilien kierrätysekosysteemi vaatii eurooppalaista yhteistyötä.

– Yksittäiset maat ovat liian pieniä toimimaan yksin. Eurooppaan voisi nousta viidestä kymmeneen kemiallista kierrätyslaitosta. Yhden kemiallisen laitoksen syöttämiseen tekstiiliraaka-aineella tarvitaan puolestaan noin kymmenen kuitumekaanista laitosta, Harlin laskee.

Tekstiilien kierrätysteknologia kehittyy vauhdilla. Puuvillan kierrätys onnistuu jo nyt, mistä hyvä esimerkki on parhaillaan uusiokuitutehdasta Kemiin suunnitteleva suomalaisyritys Infinited Fiber Company. Puuvillaa ja polyesteria osataan myös pian erotella toisistaan ja puhtaan polyesterin kierrätyksessä voitaisiin hyödyntää pet-pullojen kierrätyksessä käytettäviä kemiallisia menetelmiä. Soveltuvia käyttökohteita on kymmeniä.

– Käytetyistä tekstiileistä voidaan valmistaa paitsi uusia tekstiilejä, myös kuitukankaita, tuulimyllyn siipiä ja vaikkapa ajoneuvojen äänieristeitä. Kun tekstiilikuitua sekoitetaan betoniin, rakenne kevenee ja kestää paremmin tulipaloja. Asfaltin seassa tekstiilikuitu taas vähentää urien muodostumista tiehen, Harlin kertoo.

Hintoja polkevan ultrapikamuodin suosio on suuri ongelma tekstiilien kierrätyksen kannalta. Heikkolaatuisia ja koostumukseltaan sekalaisia tekstiilejä on vaikeaa kierrättää kannattavasti. Työvaatesektorilla sen sijaan tilanne on jo erittäin hyvä.

– Työvaatteet hankitaan pääasiassa palveluna, minkä ansiosta vaatteiden laatu, huolto, pesu ja korjaus ovat hyvällä mallilla. Tekstiilejä käytetään niin pitkään kuin mahdollista, ja liiketoimintamalli kannustaa suosimaan kestäviä, laadukkaita materiaaleja. Kun vaate saavuttaa elinkaarensa päätepisteen, kierrätys takaisin tekstiileiksi on helpompaa, koska tekstiilien materiaalit ovat tarkkaan tiedossa, Heikkilä sanoo.

VTT:n erikoistutkija Eetta Saarimäen mukaan kaikkia monimutkaisia tekstiilirakenteita ja sekoitemateriaaleja ei pysty enää kierrättämään uusiksi tekstiileiksi.

– Termomekaanisesti kierrättämällä näistä materiaaleista voidaan kuitenkin valmistaa komposiittituotteita, jolloin ne saavat vielä kertaalleen uuden elämän, Saarimäki sanoo.

Julkisessa Telavalue-tutkimushankkeessa mukana olivat VTT, LAB-ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu, ja sitä rahoitti Business Finland yhdessä 17 yrityksen ja muun organisaation kanssa. Telavalue-hanke kuuluu Metsä Groupin ja Fortumin ExpandFibre-veturiekosysteemiin. Tekstiilien kierrätyksen tutkimustyö jatkuu EU-rahoitteisissa tExtended- ja PESCO-UP-hankkeissa, joissa eri kierrätysmenetelmien kustannuksille ja ympäristövaikutuksille lasketaan numeerisia arvoja.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)