Shetlanninlammaskoira Seppo on Varsinais-Suomen ja ehkä koko Suomenkin kuuluisin koira. Kaarinassa asustelevalla karvakuonolla on kymmeniä tuhansia seuraajia somessa.

Suosio perustunee Sepon positiiviseen elämänasenteeseen ja persoonalliseen hymyyn. Seppo saa seuraajansa hyvälle tuulelle.

Sepon isäntä Petteri Poukka on julkaissut Seposta kirjankin. Koiran elämästä kertova teos Seppo: hyvänmielen konsultti on opaskirja ihmisen kasvatukseen. Kirjan julkaisemisesta on jo vierähtänyt vuosia, eikä jatko-osaa ole Poukan mukaan luvassa.

Toimistokoirana ja hoivakotien vapaaehtoistyöntekijänä ahkerasti töitä paiskinut Seppo on nimittäin vetäytymässä ansaitulle eläkkeelle.

Seppo juhlii 15-vuotissyntymäpäiväänsä 24. päivänä elokuuta.

15 vuotta on pitkä ikä pienelle koiralle, mutta Poukka kertoo “pikkupapparaisen” olevan edelleen hyvässä vireessä. Syntymäpäiviä juhlitaan Poukan perheessä elokuun lopulla oikein urakalla.

Päivää ennen Sepon suurta merkkipäivää vietetään sen ihmispikkusiskon 4-vuotissynttäreitä.

– Seppo saa jo siellä varmasti tosi paljon rapsutuksia ja herkkuja. Itse synttäripäivänä sunnuntaina on luvassa ainakin juustoa, kinkkumakkaraa ja perheen ruokalautasten lipomista puhtaaksi. Minä ja Seppo aiotaan mennä myös seesteiselle metsäretkelle nauttimaan hiljaisuudesta ja luonnon raikkaudesta, Poukka kertoo.

Aktiivinen elämä ja loputon intohimo ruokaan ovatkin Poukan mukaan Sepon pitkän iän salaisuus. Seppo on kaikkiruokainen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

– Seppo tykkää aivan kaikesta ruoasta, kuten juustosta, leivästä, koirannapeista, porkkanasta, lumesta ja hevosenkakasta. Mutta popkornissa menee raja. Sitä Seppo ei jostain syystä syö ikinä.

Somessa Seppo vaikuttaa olevan aina elämäänsä tyytyväinen. Eikö sillä ole koskaan huonoa päivää tai eikö sitä muka harmita ikinä mikään?

Poukka toteaa Sepon olleen 15 vuotta lähinnä vain loistotuulella. Sen erityistaito on pienistäkin asioista innostuminen.

– Jos Sepi löytää vaikka ulkoilulenkillä kasan hevosenkakkaa, niin hän on haltioissaan ja esittelee sitä minulle katsellaan ylpeänä: ”Katso, iskä!”.

– Seppo on onnellinen, kun häntä rapsutetaan tai hänelle jutellaan tai ihan vaan ollaan hänen kanssaan. Olen itsekin oppinut nauttimaan arjen pienistä asioista pitkälti juuri Sepon ansiosta, toteaa Poukka.

Mutta on Sepollakin yksi harmin aihe elämässä.

– Jos Seppo joutuu suihkuun, niin silloin ei elämä hymyile lainkaan. Vesisateella ulkoilu ja uiminen silti ovat Sepon suosikkijuttuja – eli ei oikein mitään logiikkaa.

Maria Helstola