Ikääntyneet luottavat viranomaisiin ja yhteiskunnan toimintaan nuorempia enemmän, mutta luottamus palveluihin ja niiden riittävyyteen on heikkoa. Ikääntyneillä on voimavaroja toimia oman ja ympäröivän yhteisön turvallisuuden tueksi, mutta ei välttämättä mahdollisuuksia siihen. Tämä käy ilmi sisäministeriön tilaaman ja Ikäinstituutin, Taloustutkimuksen ja Taso Researchin toteuttaman väestötutkimuksen tuloksista. Tutkimus sisälsi kyselyn yli 74-vuotiaille ja ryhmähaastatteluja eri taustoista tuleville iäkkäille.

Turvallisuushaasteet ovat moninaisia ja näyttävät kasautuvan. Erityisesti kieli- tai kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla on haasteita. Maaseudulla ja kaupungissa asuvien haasteet eroavat jonkin verran toisistaan, mutta kaikki jakavat yhteisen suuren huolen: sote-palveluiden saatavuus ja digitalisaatiossa mukana pysyminen.

– Turvallisuushuolet keskittyvät arjen konkreettisiin riskeihin, sillä valtaosa ikääntyneistä asuu omassa kodissaan. Digitalisaatio ja sote-uudistus ovat heikentäneet lähipalveluita ja lisänneet eriarvoisuutta, sanoo vanhempi tutkija Erja Rappe Ikäinstituutista tiedotteessa.

Selvitykseen osallistuneista kahdeksan kymmenestä luottaa puolustusvoimiin, hätäkeskuslaitokseen ja poliisiin. Luottamus romahtaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kohdalla: sote-toimijoihin luottaa vajaa puolet vastaajista. Erityisen heikkoa luottamus oli vanhuspalveluja ja digitaalisia palveluja kohtaan. Yhdeksän kymmenestä kantoi huolta vanhuspalveluiden riittävyydestä. Huolta digitalisaatiosta tunsi 80 prosenttia, erityisesti heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat.

On tärkeää kuunnella iäkkäiden näkemyksiä turvallisuudesta, sillä 75 vuotta täyttäneiden määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä noin 670 000 henkilöstä yli 876 000 henkilöön vuoteen 2040 mennessä.

Selvitys toteutettiin ainutlaatuisella tavalla: väestöselvityksenä, joka tehtiin 75 vuotta täyttäneille – he jäävät tavanomaisissa väestötutkimuksissa sivuun. Lisäksi ryhmähaastatteluissa äänensä saivat kuuluviin eri taustoista ja etenkin vähemmistöryhmistä tulevat ikäihmiset. Tietopohjan karttuminen antaa turvallisuusviranomaisille, päättäjille ja iäkkäiden parissa toimiville ammattilaisille aiempaa paremmat mahdollisuudet ennakoivaan ja tehokkaaseen toimintaan ikääntyneiden hyväksi.

Yksin asuminen ja pelko muistisairaudesta lisää selvityksen mukaan huolta omasta turvallisuudesta, mutta myös koettu yksinäisyys. Joka neljäs yli 74-vuotias koki usein yksinäisyyttä, ja yksinäisistä vain 61 prosenttia piti elämäänsä turvallisena, ei-yksinäisistä 77 prosenttia.

Perhe ja ystävät lisäävät ikääntyneiden turvallisuuden tunnetta enemmän kuin nuorempien. Perheen merkitys turvan tuottajana on keskeistä etenkin vieraskielisille ikääntyneille. Joka toinen ikääntynyt koki myös naapureiden ja toisten ihmisten lisäävän turvallisuuden tunnettaan.

Rasismi, syrjintä ja ennakkoluulot tulivat esille varsinkin vähemmistöryhmien haastatteluissa.

Isolla osalla vastanneista on halua ja valmiutta kantaa vastuuta lähiyhteisön hyvinvoinnista. Joka neljäs yli 74-vuotias on kiinnostunut osallistumaan vapaaehtoiseen turvallisuustoimintaan, jos sellaiselle luotaisiin puitteet. Tätä mahdollisuutta kannattaa tutkijoiden mukaan käyttää yksinäisyyden ja syrjäytymisen tuomiin turvallisuushaasteisiin, mutta myös erilaisiin turvallisuustehtäviin.

Selvitysraportin mukaan tarvitaan toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden arjen turvallisuudentunnetta vahvistetaan. Jotta ikääntyneiden tarpeet tulevat näkyviksi ja huomioiduksi päätöksenteossa ja heidät saadaan mukaan palveluiden suunnitteluun, tulee paremmin ymmärtää ja poistaa ikääntyneitä syrjiviä rakenteita kaikessa toiminnassa. Tällöin erityisesti riskiryhmien tunnistaminen helpottuu ja heille pystytään kohdentamaan tarvittavia palveluita.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)