Jessica Paludin ohjaama Marian totuus on elokuva, jota tuskin olisi voitu tehdä kovin paljon aikaisemmin. Ennen kaikkea sen vuoksi, että sen keskeiset hahmot olivat elossa. Marian totuus on myös luontevaa jatkumoa nykyajalle, jossa pengotaan menneiden aikojen väärinkäytöksiä. Elokuva on linkittyy vääjäämättömästi #metoo-aikaan, mutta toivottavasti elokuvan merkitys ei typisty vain yhdeksi #metoo:n sivuhaaraksi, sillä elokuvalla on myös vahvat elokuvalliset ansionsa.

Marian totuus sijoittuu pääosin 1970-luvulle. Elokuva kiinnittyy Bernardo Bertoluccin ohjaaman Viimeinen tango Pariisissa -klassikon tekovaiheisiin ja sitä seuranneisiin aikoihin.

Elokuvan naispääosaan kiinnitetään nuori eteenpäin urallaan pyrkivä Maria Schneider, jota esittää Anamaria Vartolomei. Schneider saa vastanäyttelijäkseen legendaarisen Marlon Brandon (Matt Dillon).

Kuvausten aikana Bertolucci improvisoi kohtauksen, josta tulee maailmankuulu, mutta jättää elinikäiset arvet näyttelijöihin. Kuuluisa voikohtaus on useampaan kertaan listattu erilaisissa listauksissa kaikkien aikojen häiritsevimpien elokuvakohtausten joukkoon.

Marian totuus esittää Schneiderin puolen tapahtumista. Schneider kuoli vuonna 2011, mutta kertoi jo elinaikanaan, miten traumatisoima kohtaus oli hänelle ollut ja miten se vaikutti hänen koko loppuelämäänsä. Myös vuonna 2004 kuollut Brando kertoi myöhemmin, että koki Bertoluccin ohjaustavan häiritsevänä.

Marian totuuden keskeinen kohta on tietenkin myös voikohtauksen kuvaaminen. Vaikka kohtaus on tuttu oikeasta elokuvasta, Anamaria Vartolomein suoritus Marian totuudessa on raastava ja huikea. Muutenkin Vartalomein roolisuoritus on erittäin vahvaa työtä.

Paljon ei jää jälkeen Dillon ikääntyneenä Brandona tai Giuseppe Maggio Bertoluccin roolissa.

Viimeinen tango Pariisissa on eittämättä yksi 1900-luvun suurista elokuvista, jonka vaikutus elokuvaan on ollut monella tapaa suuri. Brando sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden ja Bertolucci oli Oscar-ehdokkaana ohjauksesta.

Tarinan tasolla Marian totuus kertoo Schneiderin elämästä ennen ja jälkeen roolin, jonka ansiosta hän jäi lähtemättömästi elokuva-alan historiaan. Vaikka Schneider teki pitkän uran, Jeannen rooli on se, josta hänet muistettiin elämänsä loppuun asti.

Nykyajassa on paikallaan miettiä, oliko hinta liian kova Schneiderin maksettavaksi? Marian totuus kysyy, oikeuttaako suuri taide inhimillisen kärsimyksen. Tässä ajassa tätä pohdintaa onneksi jo käydään.

Ilkka Lappi