Kuka muistaa kuinka syksyllä 1995 piti boikotoida Ranskaa ja ranskalaisia tuotteita? Vain harvat, jos sitäkään. Ranskan aloittamat ydinkokeet kaukana Tyynenmeren atolleilla herättivät maailmanlaajuista suuttumusta. Suomessakin purtiin uhmakkaana hammasta ja jätettiin sen syksyn ”busuleet” ostamatta.

Turun jokirannassa, Ranskan konsulaatin lähellä, soi oksaan ripustetuista kaiuttimista ”Jaakko kulta, Jaakko kulta” presidentti Jacques Chiracille. Presidentti Chirac ilmoittikin pian, että kokeet lopetetaan seuraavan vuoden keväällä. Ranska sai kuitenkin päivitettyä ydinaseensa.

Paljon on vettä virrannut niin Aurajoessa kuin Seinessäkin noista ajoista. Maailma on myllerryksessä ja moni tuttu asia on nyrjähtänyt sijoiltaan. Venäjän aloitettua sodan Ukrainassa ja presidentti Trumpin poukkoileva käytös on saanut monen katseen kääntymään kohti Ranskan pahennusta herättäneisiin ydinaseisiin. Tuumaillaan, että jospa Euroopan ei tarvitsisi aloittaa oman pomminsa kehittelyä nollasta kun on ne brittien ja ranskalaisten vehkeet. Jospa niitä voisi hädän hetkellä käyttää, tai niillä voisi ainakin uhkailla. Mitäs niistä menneistä boikoteista, niitä tulee ja menee, maailma muuttuu ja eikö sitä voisi solidaarisuuden nimissä hiukan jakaa ”kaverille kanssa”.

Opin elämästä yhtä ja toista hyödyllistä alakoulun pihalla. Nyt olemme ikään kuin tilanteessa, jossa olemme pilkanneet koulun isokokoista ja huonosti käyttäytyvää poikaa, mutta kun ylempien luokkien pahat pojat alkavat uhkailla, porukka kerääntyykin pojan selän taakse turvaan. Kehumme, että ”hyvä poika, hyvä kun olet kasvattanut massaa ja sittenkin harjoitellut nyrkkien käyttöä”.

Aurajoen tuntumassa sijaitsee myös Belgian konsulaatti, ja Bryssel on Belgian pääkaupunki ja EU:n pääpaikka. Siihen lähelle voisi jälleen sijoittaa pari kaiutinta ja ”Jaakko-kulta” soimaan. Etenkin kohtaan ”herää jo, herää jo” voisi yhtyä Turun rahvas, ja miksei koko Eurooppakin.

Tarmo Pyykkönen