KTM, DI Hannu Nummiaro aloitti 1. tammikuuta LähiTapiola Varainhoidon pääekonomistina. Uusi pääekonomisti arvioi, että yksityinen kulutus jatkuu toistaiseksi totuttua hitaampana. Syynä on kotitalouksien tasetaantuma eli lisääntynyt säästäminen, jolla kuluttajat pyrkivät paikkaamaan varallisuuden arvon laskua.

Nummiaro on työskennellyt LähiTapiolassa kahdeksan vuotta ekonomistina, mitä ennen hän on toiminut muun muassa Ilmarisella strategistina vastaten eläkeyhtiön strategisesta allokaatiosta ja sijoitussuunnittelusta. LähiTapiola Varainhoidon pitkäaikainen pääekonomisti Jari Järvinen jatkaa yhtiössä sijoitusjohtajana ja siirtyi vuodenvaihteessa vastaamaan LähiTapiola Varainhoidon sijoitusrahastoista.

Pääekonomistina Nummiaro seuraa Suomen ja maailman taloutta sekä sijoitusmarkkinoita laajasti. Hän on puhunut julkisuudessa paljon myös suomalaisten ostovoimasta, säästämisestä ja sijoittamisesta sekä varallisuudesta ja aikoo jatkaa näidenkin aiheiden parissa.

Viime viikkoina uusi pääekonomisti on seurannut mielenkiinnolla keskustelua tuntemattomasta jarrusta, joka hidastaa Suomen talouden kasvua ja painaa valtiovarainministeriön kasvuennusteita. Jarruja on julkisuudessa jo tunnistettu, mutta Nummiaro nostaa keskusteluun uuden näkemyksen: pääekonomistin mukaan Suomen taloutta painaa kotitalouksien tasetaantuma.

– Yleisesti tasetaantuma tarkoittaa tilannetta, jossa yksityinen sektori säästää tai maksaa velkojaan – eli ikään kuin tervehdyttää tasettaan – mieluummin kuin kuluttaa tai investoi. Silloin talouskasvu heikkenee tai kääntyy jopa pakkasen puolelle eli taantumaksi. Tasetaantumalla on selitetty esimerkiksi Japanin menetettyä vuosikymmentä sekä finanssikriisiä Yhdysvalloissa. Nähdäkseni Suomessa on nyt käynnissä tällainen tilanne, mutta toisin kuin Japanissa ja Yhdysvalloissa, joissa tasetaantuma vaikutti myös yrityksiin, meillä se koettelee kotitalouksia. Reaalisesti yksityinen kulutus ei ole noussut yli kolmeen vuoteen, ja viimeisen vuoden koko talous on ollut niin sanotussa teknisessä taantumassa eli supistunut jokaisena vuosineljänneksenä.

Nummiaron mukaan tasetaantuma selittää kotitalouksien vähäistä kulutusta tilanteessa, jossa ostovoima on jo elpynyt ja puskureita paikattu.

– Tasetaantumassa määrittävä tekijä on tase eli varallisuus ja velat eivätkä niinkään rahavirrat, kuten palkansaajien ostovoima tai kotitalouksien säästämisaste, joiden kautta taloutta usein tulkitaan. Nimellisesti suomalaisten pankkitileillä on enemmän rahaa kuin koskaan, mutta ostovoimalla mitattuna takamatka on vielä pitkä. Hintojen nousu haukkasi suomalaisten säästöjen ostovoimasta niin ison osan, ettei talletusten reaaliarvo ole palautunut edes puoliksi. Kun tähän vielä lisää sen, että samaan aikaan kotitalouksien suurimman varallisuuserän eli asuntojen ja kiinteistöjen inflaatiokorjattu arvo on laskenut jopa neljänneksen korona-ajan huipustaan, ei suomalaisten säästövimma enää tunnu niin yllättävältä.

Nummiaro arvioi, että kotitalouksien tasetaantuma voi jarruttaa taloutta pitkään mutta ei ikuisesti. Pääekonomistin tulkinnassa tasetaantuma vaikuttaa kotitalouksien käyttäytymiseen kahdella aikajänteellä: ensin paikataan menetettyjä puskureita, sitten varaudutaan uusiin yllätyksiin.

– Yhtälöä mutkistaa se, että suomalaisten varallisuuden arvo on sulanut samaan aikaan, kun julkista taloutta on sopeutettu ja yhteiskunnan tarjoamaa turvaa karsittu. Se lisää tarvetta säästää ja varautua, mikä näkyy paitsi rahastomerkinnöissä, myös esimerkiksi terveysvakuutusten kysynnässä.

Nummiaron mukaan yksityinen kulutus voi palata ennalleen, kun kuluttajista taas tuntuu, että säästöjen ja muun omaisuuden arvo riittää vastaamaan elämän yllätyksiin ja epävarmaan tulevaisuuteen.

– Tänä vuonna ostovoiman voi odottaa nousevan, koska palkat nousevat, työn verotus kevenee ja inflaatiokin säilynee maltillisena. Rahaa pitäisi siis riittää sekä kuluttamiseen että säästämiseen, mutta todennäköistä on, että tavallista isompi osa ostovoimasta kanavoituu vielä jonkin aikaa säästöihin ja sijoituksiin.

Ostovoiman muutosten lisäksi tasetaantuman pituus riippuu siitä, miten asuntojen hinnat kehittyvät ja saavatko kotitaloudet säästöilleen tuottoa sijoittamalla. Sitten on vielä psykologinen puoli.

– Taloudessa voidaan ajautua negatiiviseen kierteeseen, jossa sopeutus heikentää kasvua, jolloin on sopeutettava lisää. Kotitaloudet saattavat jopa ennakoida tätä noidankehää ja varautua etupainotteisesti myös isompiin muutoksiin hyvinvointiyhteiskunnan rakenteissa, kuten esimerkiksi siihen, onko omaishoitajilla tulevaisuudessa isompi rooli vanhuudenhoivassa tai laaditaanko terveydenhoitoon prioriteettilistoja, joiden ulkopuolelta hoidot pitääkin maksaa itse. Voi olla, että kotitaloudet ovatkin jo heränneet uusiin varautumistarpeisiin, vaikka päätöksiä niistä odotetaan vasta tulevaisuudessa.

Vaikka paljon on epävarmaa, uusi pääekonomisti suhtautuu uuteen vuoteen luottavaisesti. Jossain vaiheessa talous kääntyy kasvuun – ja kun käänne koittaa, sen suuruus voi yllättää.

– Menoleikkaukset ovat heikentäneet kuluttajien luottamusta nopeasti, mutta kasvua vauhdittavat työmarkkina- ja verouudistukset tuovat helpotusta tulevina vuosina. Talousennusteet eroavat usein vain maltillisesti pitkän ajan kasvupotentiaalista, mikä voi johtaa iloisiin yllätyksiin, kun noususuhdanne käynnistyy. Jos kuluttajat nostavat hieman jalkaa jarrulta ja yritykset jo painavat kaasua investoinneissa, kasvu voi hyvin ylittää odotukset. Taloudessa on nyt takana kolme vuotta tyhjäkäyntiä, mikä on lisännyt työttömyyttä. Tässä on se hopeareunus, että kun talous lähtee liikkeelle pysähdyksistä, lämpenevä suhdanne ei heti törmää rajoitteisiin ja ylikuumene. On siis täysin mahdollisuuksien rajoissa, että edessä on useampi tavallista parempi talousvuosi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)