Kuuloliitto selvitti kyselyllä, kuinka paloturvallisuus toteutuu kuulovammaisten ihmisten kodeissa. Joka neljäs vastaaja kertoi, että paloturvallisuuden toteutumisessa on puutteita. Muutama vastaajaa koki, että paloturvallisuus ei toteudu lainkaan. Avovastauksista kävi ilmi myös useita lainvastaisia käytäntöjä.

Kuuloliiton kyselyyn vastasi 189 kuulovammaista ja heidän läheistään. Kyselyllä selvitettiin erityisesti kuulovammaisten palohälytinjärjestelmien saatavuutta.

– On hieno uutinen, että suurimmalla osalla vastaajista paloturvallisuus toteutuu hyvin ja saimme runsaasti hyvää palautetta, että prosessi oli ollut sujuva ja laitteet oli saatu. Mutta pitäisimmekö hyväksyttävänä ja riittävänä, jos kaikista suomalaisista kodeista 68 prosentissa toteutuisi paloturvallisuus, Kuuloliiton kehittämispäällikkö Anniina Lavikainen pohtii tiedotteessa.

Yli puolella vastaajista oli käytössään kuulovammaisen palohälytinjärjestelmä. Ainoastaan pieni osa oli hakenut, mutta ei ollut lainkaan saanut järjestelmää. Osa oli saanut kuulovammaisen palohälyttimen, mutta ei häkävaroitinta, vaikka olisi sellaisen tarvinnut.

Merkille pantavaa on se, että avovastauksissa nousi esiin useampia lainvastaisia käytäntöjä.

– On vedottu esimerkiksi kuulovammaisen lapsen ikään, kuuleviin vanhempiin, yksistään kuulovamman vaikeusasteeseen tai siihen, että hakija asuu vuokra-asunnossa tai on muuttanut liian monta kertaa. Nykyinen vammaispalvelulaki ei missään nimessä tunne tällaisia rajoituksia. Arvioinnissa on aina katsottava ihmisen yksilöllistä tilannetta ja tarvetta, Lavikainen sanoo.

Lavikainen ei usko, että lain rikkominen olisi tahallista.

– Kyseessä on todennäköisesti epätietoisuus lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta. Uutta vammaispalvelulakia on muutettu moneen kertaan ja sen soveltamisohjeet ovat olleet kirjavia ja osin valitettavasti myös puutteellisia tai virheellisiä. Toisaalta lain uudistamisella on tavoiteltu säästöjä, mikä voi patistaa hyvinvointialueita tekemään omia tiukennuksia. Me vammaisjärjestöt teemme töitä sen eteen, että lakia tulkitaan vammaisten oikeuksien mukaisesti.

Osa kyselyn vastaajista kertoi prosessin olleen hankala ja odottaneensa hälytinjärjestelmän asennusta pitkään, jopa puoli vuotta. Lavikaisen mukaan hälyttävää on myös epätietoisuuden määrä: kyselyyn vastanneista joka viides ei ollut hakenut kuulovammaisen palohälytinjärjestelmää, koska ei tiennyt miten tai että sellaisia edes on olemassa.

– Tätä tulemme miettimään omassa viestinnässämme, että miten ihmiset saisivat vielä paremmin tietoa näistä, mutta ammattilaisilla on kaikista merkittävin rooli siinä, että ihmiset ylipäätään ovat tietoisia mahdollisista apuvälineistä ja omista oikeuksistaan. Ammattilaiset ovat portinvartijana myös siinä, suostuvatko he kirjoittamaan lausuntoa hakemuksen tueksi. Valitettavasti kyselystä kävi ilmi kokemuksia, että lausunnon kirjoittamisesta on täysin kieltäydytty, Lavikainen kertoo.

Vastuu palovaroittimista siirtyi asukkailta taloyhtiöille tämän vuoden alusta. Useampi vastaaja nosti asian esiin kyselyssä: osalta oli muutoksen yhteydessä poistettu kuulovammaisen hälytinjärjestelmä. Osa isännöitsijöistä oli joko itse asiasta tietoisena tai asukkaan muistuttamana jättänyt hyvinvointialueen myöntämän järjestelmän taloyhtiön asentaman palovaroittimen rinnalle.

– Olemme havainneet tämän ongelman jo aiemmin ja viestineet siitä aktiivisesti yhdessä Isännöintiliiton kanssa. Kuulovammaisen omaa hälytinjärjestelmää ei missään nimessä saa poistaa, vaan se voi palovaroitinasetuksen mukaisesti olla rinnakkain taloyhtiön palovaroittimen kanssa, Lavikainen muistuttaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)