Uusi tutkimusmenetelmä avaa täysin uudenlaisen ikkunan kivikautisiin hauta-asuihin ja niiden koristelutapoihin. Tuore tutkimusartikkeli käsittelee noin 7 000 vuotta sitten haudattujen vainajien vaatteiden ja hautavarusteluiden mikroskooppisia jäännöksiä.

Tutkimuskohteina ovat Skånessa Etelä-Ruotsissa sijaitsevat Skateholm I- ja II-kalmistot, joissa on yhteensä 87 hautausta. Kalmistot kaivettiin arkeologisesti 1980-luvulla, ja niistä saatiin talteen ihmisluurankojen lisäksi kivestä, eläinten luista, sarvista ja hampaista tehtyjä esineitä. Kohde on yksi merkittävimmistä mesoliittisen kivikauden hautapaikoista Pohjois-Euroopassa.

Helsingin yliopiston ERC-rahoitteisessa Animals Make Identities -hankkeessa on kehitetty menetelmä, jonka avulla haudoista otetuista maanäytteistä on mahdollista erottaa kuituja, karvoja ja sulanosia. Menetelmä perustuu kuitujen erottamiseen veden avulla. Nyt tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa menetelmää on sovellettu tässä laajuudessa. Tutkittuja hautoja on 35.

Tutkimuksen analyyseista vastaava tutkija, arkeologi Tuija Kirkinen kertoo, että menetelmää voidaan soveltaa mihin tahansa arkeologisiin aineistoihin, ei vain hautoihin.

Kirkinen on erikoistunut mikroarkeologiaan ja orgaaniseen materiaaliseen kulttuuriin, erityisesti kuituihin, karvoihin ja tekstiileihin.

– Menetelmä toimii hyvin. Mikroskooppisten sulkien ja karvojen kappaleiden tunnistaminen lajitasolle on haastavaa, ja tätä puolta analyysistä on vielä mahdollista kehittää.

– Tutkimuksessa korostuu lintujen ja linnunsulkien merkitys, ja se tuottaa hyvin mielenkiintoista ja uutta tietoa, kertoo tiedotteessa professori Kristiina Mannermaa, projektin johtaja ja yksi tutkimukseen osallistuneista tutkijoista.

Vaikka hyvissä olosuhteissa Fennoskandiassakin voi säilyä jäänteitä luurangoista ja luuesineistä, on meillä vain vähän tietoa kivikauden vaatetuksesta, Kirkinen kertoo.

– Pehmeät orgaaniset ainekset, kuten turkikset ja kasvikuidut, säilyvät vuosituhansia vain erityisolosuhteissa kuten jäätiköillä. Esimerkiksi Italian vuoristosta, läheltä Itävallan rajaa löytyneen Ötzin turkisvaatteista oli säilynyt niin paljon, että hänen asunsa on pystytty ennallistamaan.

Tutkimus osoittaa, että Skateholmin vainajien vaatetuksessa on käytetty vesilintujen nahkoja sekä turkiseläinten kuten näätä- ja kissaeläinten turkiksia.

Suurista nisäkkäistä edustettuina olivat hirvieläin ja märehtijä (alkuhärkä tai visentti). Pään alueelta löytyneet haukan tai kotkan ja jonkin pöllön sulat ja pienten turkiseläinten karvat viittaavat siihen, että monella vainajalla on ollut näyttävä päähine.

Erilaisia turkisten ja sulkien jäännöksiä löytyi myös haudoista, joita on aiemmin pidetty tyhjinä, eli niissä ei ole ollut luurangon kanssa mitään esineistöä.

Eräästä tällaisesta haudasta tunnistettiin yli 60-vuotiaan naisvainajan jalkaterien kohdalta valkoinen kärpän tai lumikon talvikarva, ruskea kissaeläimen karva sekä linnunsulan fragmentteja. Tämä viittaa siihen, että vainajalla on ollut moniväriset jalkineet, joiden valmistuksessa on käytetty turkista, sulkia tai linnunnahkaa.

Tutkimus on osa ERC-rahoitteista Animals Make Identities -projektia, ja siihen osallistui tutkijoita Helsingin ja Lundin yliopistoista.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)