Ikäihmisten Attendo-kodissa Turun Räntämäessä, Attendo Riihivainiossa, asuu 26 vanhusta yhteisöllisessä asumisessa. Riihivainio on 45-paikkainen koti, jossa on yhteisöllisen asumisen lisäksi myös ympärivuorokautista palveluasumista. Loppuvuonna 2024 perustetun kodin kaikki asukaspaikat ovat tällä hetkellä täynnä.

– Meillä Riihivainiossa järjestetään asukkaille monenlaista ohjelmaa, mutta nyt tehtiin ystävänpäivän kunniaksi uusi aluevaltaus. Keittiöpäällikkömme Ulla Tiihonen sai idean, josta innostuin heti, kertoo kodin johtaja Niina Mäntylä.

– Järjestimme Ystävänpäivän kunniaksi illalliskutsut hienojen ravintoloiden tyyliin. Katettiin pöytään valkoiset liinat, koristeltiin kynttilöin ja kukin ja herkullisen menun kruunasivat asukkaiden toiveiden mukaisesti viinit ja oluet, alkoholittomina. Juhlavieraat saivat pukeutua juhlavasti, mutta kukin tuli sellaisena kuin itsestä parhaalta tuntui, pääasia oli juhlamieli, Mäntylä kertoo.

– Kun ideana oli hienostella oikein kunnolla, niin miksei sitten juhlittaisi kuin parhaissa ravintoloissa? Laadin menun talon kahden kokin kanssa. Ruokailijoita on 30, eikä joukossa ole vegaaneja, joten päädyimme pääruokana riistakäristykseen ja voiperunamuusiin, lisukkeina puolukkasurvos ja etikkakurkut. Alkupalana tarjoiltiin maa-artisokkakeittoa pekonimurujen kanssa ja jälkiruokana vadelma-valkosuklaa pannacottaa, Tiihonen kuvailee ilmeisen herkullista ateriaa.

– Tuli ihan kylmät väreet, kun katselimme valmiiksi tehtyä kattausta ennen juhlan alkua. Nyt kun juhla on menossa, voimme todeta, että se mitä visioimme, onnistui; asukkaat näyttävät tyytyväisiltä ja ruoka maittaa, kuvailevat Mäntylä ja Tiihonen tuntemuksiaan.

Ystävänpäivän aterioinnin taustalla soi klassinen musiikki tunnelmaa täydentämässä. Aulikki Kolehmainen, 92, ja Eino Koli, 94, ovat molemmat yhteisöllisen asumisen asukkaita.

Ystävänpäivää on vietetty molempien perheissä siitä saakka kun se tuli tunnetuksi Suomessa 1980-luvulla.

– Meille tulivat lapset aina kotiin käymään ystävänpäivänä, sellainen oli perheen perinne, Koli muistelee.

Kolehmainen on yksi talon ensimmäisistä asukkaista. Kolin muutosta Riihivainioon on kulunut pian vuosi. Hän tuli ollakseen yhdessä täällä jo asuvan vaimonsa kanssa, mutta yhteinen elo jäi muutamaan kuukauteen.

Koli halusi jäädä, koska oli jo tottunut olemaan talossa ja vähitellen yksin eläminen on alkanut sujua surusta huolimatta. Hän kertoo olonsa olevan kotoisa. Ystävänpäivänä tällainenkin asia korostuu.

Alkukeitto saa kiitosta molemmilta, pääruoan tarjoilua vielä odotellaan.

– Ei meillä sentään ole alkukeittoja joka päivä, niin kuin ei ollut kotonakaan, molemmat hymyilevät.

Kun muistellaan, mitkä olivat kotona perheen piirissä parhaita ruokia, ilmoittaa Kolehmainen tähän juhlaan täysin sopimattomana pitämänsä herkun, nimittäin silakkalaatikon, josta hän kertoo pitäneensä lapsesta saakka.

Koli ei jää huonommaksi, vaan mainitsee maksalaatikon. Perunamuusi ja lihapullat saavat myös veden kielelle.

Herkuttelu olisi maistunut myös asukkaiden läheisille, joiden kanssa talon hoitohenkilökunta on koko ajan kiinteästi tekemisissä, mutta niin suurta ravintolaa ei saatu laitettua pystyyn.

– Keväällä on sitten asukkaiden ja läheisten yhteiset pihatalkoot niin kuin viime vuonnakin ja pihamaalle mahtuu kattamaan suurellekin joukolle, Tiihonen ja Mäntylä suunnittelevat.

Merja Marjamäki