Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan yhteinen tutkimus osoittaa, että väestön liikkumista voidaan lisätä tehokkaasti ja yllättävän edullisesti. Yksinkertaiset keinot, kuten henkilökohtaisesti laaditut verkko- tai kirjalliset ohjeet, voivat lisätä reipasta liikkumista keskimäärin tunnilla viikossa alle euron kustannuksella osallistujaa kohden. Samalla tutkimus paljastaa merkittävän puutteen: liikkumista edistävien toimien kustannuksia ja todellisia vaikutuksia mitataan harvoin riittävän tarkasti.

Kyseessä on kansainvälinen systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tarkasteltiin väestötason liikkumisinterventioiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Tutkijat kävivät läpi yli 10 000 tutkimusta tavoitteenaan löytää keinoja ja toimenpiteitä, joissa väestön liikkumista oli onnistuttu edistämään ja toimien kustannusvaikutuksia arvioimaan. Vain viisi tutkimusta täytti tiukat sisäänottokriteerit.

– Vaikka erilaisia liikkumista edistäviä hankkeita on runsaasti, niiden kustannustehokkuutta arvioidaan harvoin luotettavasti, tutkijatohtori Anna-Maiju Leinonen kertoo tiedotteessa.

Katsaukseen hyväksyttiin vain tutkimuksia, joissa liikkumisen lisääntyminen oli osoitettu luotettavilla mittareilla ja joissa myös kustannuksia oli arvioitu osana tutkimusasetelmaa. Luotettava vertailu edellyttää tarkkoja ja läpinäkyviä kustannuslaskelmia intervention toteutuksesta sekä mahdollisuuksien mukaan myös muista yhteiskunnalle ja yksilölle koituvista kustannuksista.

Tällaisia ovat esimerkiksi terveydenhuollon menot sekä sairaspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen liittyvät tuottavuuskustannukset. Lisäksi liikkumista tulisi mitata validoiduilla kyselyillä tai puettavilla liikuntamittareilla.

Mukana olleet tutkimukset oli toteutettu Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Ne kohdistuivat pääosin aikuisiin ja erityisesti vähän liikkuviin ryhmiin.

Tulosten perusteella kustannustehokkaimpia olivat yksinkertaiset ja vähän resursseja vaativat toimet, kuten painetut tai verkkopohjaiset, tietokoneella yksilöllisesti räätälöidyt ohjeet liikkumisen lisäämiseksi. Näissä interventioissa liikkuminen lisääntyi maltillisesti, mutta suhteellisen pienillä kustannuksilla osallistujaa kohden.

Sen sijaan kalliimmat ja monimutkaisemmat ohjelmat olivat tässä aineistossa vähemmän kustannustehokkaita. Tutkimus korostaa, että väestötason liikkumisen edistäminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja tai monimutkaisia ohjelmia.

Liikkumisen terveyshyödyt, kuten kroonisten sairauksien riskin pieneneminen ja työkyvyn paraneminen, realisoituvat usein vasta pidemmällä aikavälillä. Katsaukseen sisältyneissä tutkimuksissa seuranta-aika oli kuitenkin vain 1–2 vuotta.

Tänä aikana ei havaittu merkittäviä muutoksia terveyteen liittyvissä kustannuksissa tai elämänlaadussa. Tutkijoiden mukaan näin lyhyt seuranta-aika ei riitä osoittamaan liikkumisen todellisia, pitkän aikavälin taloudellisia hyötyjä.

– Jos liikkumista voidaan lisätä pienin kustannuksin, kyse on paitsi kansanterveydestä myös taloudellisesta kestävyydestä. Ydinkysymys ei ole vain se, miten saamme ihmiset liikkumaan, vaan miten teemme sen viisaasti ja vaikuttavasti, Leinonen tiivistää.

Tutkijat painottavat, että tulevaisuudessa tarvitaan enemmän korkealaatuisia ja pitkäkestoisia tutkimuksia, joissa kustannukset ja vaikutukset arvioidaan systemaattisesti ja yhtenäisin menetelmin. Vain näin voidaan varmistaa, että rajalliset resurssit kohdennetaan keinoihin, joilla saavutetaan suurin mahdollinen terveys- ja yhteiskunnallinen hyöty.

Erityisesti lasten ja nuorten liikkumista lisäävien toimien kustannusvaikuttavuudesta kaivataan vahvempaa tutkimusnäyttöä.

Tutkimus on julkaistu Preventive Medicine -tiedelehdessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)