Järkiperäistä keskustelua toivottiin. Sellaista ei saatu. Turun kaupunki on 18. toukokuuta päättämässä yhdestä historiansa suurimmasta investoinnista eli raitiotiestä. Hintaa kertyy ainakin puoli miljardia euroa.

Valtuusto päättää rakennetaanko raitiotie vai ei. Kuten aina, tunne voittaa järjen. Keskustelu on kärjistynyt syytösten asteelle. Asiasta ei keskustella, vaan sen vierestä. Monen kanta on lukkiutunut jo ajat sitten. Nyt etsitään vain ”faktoja”, jotka vahvistavat omaa näkemystä.

Vastustajat moittivat sitä, että raitsikkaa ”ajetaan kuin käärmettä pyssyyn”. Virkamiesjohtoa syytetään lobbaamisesta. Virkamiesten esittämiä perusteluja pidetään ”haihatteluna”. Raitiotien puolustajat syyttävät vastustajia ”vaihtoehtoisista faktoista” ja ”ennennäkemättömästä” painostamisesta.

Vastustajina ovat profiloituneet etenkin Ratikkavaalit-kampanja, joka näkyi kuntavaalien alla mainostajana ja jolta lähtee kuukausittain kirjeitä valtuutetuille, sekä Osallistuvat turkulaiset ry, joka on tehnyt omia laskelmiaan raitiotieinvestoinnin vaikutuksista.

Kritiikki on ennen kaikkea talouskritiikkiä. Virkamiesten tarjoamiin kiinteistötalousvaikutusten eli raitiotien synnyttämien rakennusinvestointien määrään ei uskota. Kiistaa on myös siitä, miten jätti-investointi vaikuttaisi Turun talouteen. Vastustajien arvion mukaan lainataakan kasvu voisi nostaa kuntaveroa jopa kahdella prosenttiyksiköllä. Kansliapäällikkö Tuomas Heikkisen laskelmissa vastaava luku on ollut 0,1.

Kyse on myös kahdesta erilaisesta visiosta siitä, miten kaupunki pitäisi kehittää. Vastustajat pitävät raitioteitä paitsi liian kalliina myös vanhanaikaisena. Raiteista puuttuu joustavuus, jota bussit tarjoavat. Puolustajien mukaan raitiotien etu on juuri kiinteissä kiskoissa. Ne vetävät puoleensa investointeja ja asukkaita.

Saako virkamiesten esityksiä kritisoida? Tietenkin saa. Moni kokee, ettei vaihtoehtoja ole ollut tarjolla. Kaupungin on pohdittava, miksi tähän päädyttiin.

Lasse Virtanen