Lanttu (Brassica napus subsp. napobrassica) on etupäässä Pohjoismaissa tunnettu ja viljelty juurikasvi. Lanttu kuuluu kaalien tavoin ristikukkaisiin. Se on kaksivuotinen kasvi, joka ensimmäisenä kasvuvuonna muodostaa suurikokoisen mukulan. Vuonna 2024 Suomessa saatiin lanttusatoa 11 546 miljoonaa kiloa. Suomalainen syö lanttua vain kilon vuodessa ja se pääosin joulun aikaan.

Lanttu on syntynyt ilmeisesti kaalin ja nauriin risteytymästä ja Pohjolassa sitä on viljelty 1500–1600-luvuilta lähtien perinteisesti kaskimailla. Mukula muodostuu pääasiassa juuren ydin- eli puuosan laajuuskasvuna. Rakenteen takia suurikokoisen lantun malto saattaa vanhetessaan muuttua hohkaiseksi ja tikkuiseksi.

Lanttu on tunnettu myös näillä nimillä: räätikkä, sinikka ja juuriska. Räätikkä sana tulee ruotsin kielen sanasta rättika, retikka. Inkerissä lanttu on tunnettu kaalikkana. Pohjolan appelsiiniksi lanttua on myös kutsuttu, sillä lanttu on hyvä C-vitamiinin lähde sekä sisältää myös karoteenia.

Lantun energiasisältö on suuri mukulan korkean sokeripitoisuuden vuoksi. Hyvän varastointikestävyytensä vuoksi se on ollut esivanhemmillamme tärkeä talviajan vitamiini- ja ravintolähde, mutta muualla Euroopassa sitä on käytetty melkeinpä vain rehukasvina. Lanttua voi käyttää porkkanan tavoin raakaraasteena sekä moniin perinteisiin suomalaisiin ruokalajeihin, kuten laatikoihin, pataruokiin ja kukkoihin. Mutta lanttu taipuu myös nykyisin ruokiin ja siitä voi tehdä jopa lantturanskalaisia.

Lantun lajikkeet jaetaan kelta- ja valkomaltoisiin ja pääasiassa keltamaltoisia käytetään ihmisravintona. Lajikkeiden kuori voi olla sinertävä/liila, kellertävä, vihreä tai ruskeanpunertava.

Lanttu menestyy parhaiten multavassa hyvin kalkitussa ja runsasravinteisessa savimultamaassa, taasen turve-ja hiekkamaat ovat huonoja lantun viljelyyn. Hiesumailla voi myös ilmetä ongelmia maan kuorettumisen takia, varsinkin siementen itäessä. Maan ph-arvo tulisi kalkituksen avulla nostaa seitsemään möhöjuuren torjumiseksi sekä riittävä boorilannoitus on myös tärkeätä. Boorin puute aiheuttaa ruskotautia lantun mallossa. Lantun esikasvatuksen voi aloittaa huhtikuussa varhaistuontantoa varten. Kylvösyvyys on sentti.

Taimet esikasvatetaan viiden sentin läpimittaisissa poteissa tai lokerikoissa ja esikasvatusaika on 4–5 viikkoa. Tai vaihtoehtoisesti siemenet suorakylvetään avomaalle 40–60 sentin rivietäisyydelle ja harvennetaan 15–20 sentin taimietäisyydelle rivissä. Taimettuminen onnistuu hyvin, kun siemen kylvetään kosteaan maahan touko/kesäkuussa. Lisälannoistusta annetaan 1–2 kertaa kasvukauden aikana.

Taimivaiheessa lanttua voivat vioittaa kirpat sekä sinappikuoriaiset. Tuholaisvioituksia voi torjuja peittämällä kylvökset harsolla tai kylvää vasta kesäkuun puolivälissä. Pahaa tuhoa aihauttavat myös kaalikärpäsen toukat, jotka kaivautuvat mukulaan. Näitä voi torjua kasvattamalla lanttua eri paikassa seuraavana vuonna. Myöhemmin kasvukaudella saattaa lehdistössä ruokailla perhostoukkia.

Lanttu voidaan korjata myöhään syksyllä ennen yöhallojen tuloa, mutta korjuulla ei sinänsä ole kiire, sillä lanttu kestää yleensä vioittumatta ensimmäiset pakkaset. Naatit listitään aivan mukulan läheltä ja ne varastoidaan 0–1 asteen lämpötilassa haihtumiselta suojattuna. Varastointiaika on jopa kahdeksan kuukautta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)