– Hän edusti turvallista uutistenlukijaa. Uutistenlukijan takana tuntui olevan oikea ihminen – sellainen mukava ja luotettava persoona. Hänessä oli myös pientä huumorin pilkettä. Hänen silmistään näki aina, että hän tiesi mitä teki, ja hän teki sen arvokkaasti ja hyvin, sanoo 72-vuotias Soile Peltonen.

– Hän vaikutti luotettavalta jo äänensäkin vuoksi. Kun olin nuori, ei juuri muita uutisia ollutkaan kuin Ylen suomen- ja ruotsinkieliset uutiset. Arvista tehtiin joskus jokin erikoisohjelma, jossa kerrottiin, että hänen perheenjäsenensä oli kuollut auto-onnettomuudessa. Hänen aikanaan uutistenlukijoiden yksityiselämästä puhuttiin muutenkin paljon vähemmän kuin nykyään. Vielä parikymmentä vuotta sitten omasta taustasta ei kerrottu samalla tavalla. Meillä ei ollut samanlaista julkkiskulttuuria kuin nykyisin, kertoo 63-vuotias Päivi Sailola.

Kurt Hedborg