Jos kotipihallasi kasvaa koivu, jonka rungossa on pikimusta pahkura, se voi hyvällä onnella olla pakurikääpä.

Ensi tutustumisella tuo epämääräinen tumma kasvannainen vaikuttaa epäilyttävältä. Pakurikääpä on lahottajasieni, joka tuhoaa lehtipuita. Lahottaminen tapahtuu puun sisällä ja prosessi näkyy rungon tummana epämuodostumana eli pakurina.

Pakurikääpä kasvaa luonnonvaraisena yleisimmin koivuissa. Sitä myös viljellään pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueilla. Kiinalaisessa ja siperialaisessa lääkinnässä sitä on käytetty vuosisatoja esimerkiksi syövän hoitoon.

Toivo Rautavaara kartoitti Suomen luontoa 1940-luvulla ja tutustutti kansalaiset myös pakuriin. 1990-luvulta alkaen siitä on tehty lukuisia tutkimuksia, muttei ole saatu niin pätevää tutkimusnäyttöä, että pakuria suositeltaisiin lääkinnällisesti.

Sen sijaan pakuri on määritelty uuselintarvikkeeksi, jota voi käyttää jauheena, rouheena tai uutteena. Itse kerätystä tai ravintolisänä ostetusta pakurista voi hauduttaa teetä, käyttää smoothieissa ja ruokien keitinliemissä. Suomen Terveyskauppiaiden liitto valitsi pakurin vuoden 2013 rohdoskasviksi ja siitä tehdyt tuotteet vuoden Superruoaksi.

Kansalaiset eivät sota-aikaan pakuriteetä keitellessään tienneet olevansa tekemisissä superfoodin kanssa, jolla nykyisin voi vaikka vähän tienata. Infoa saa esimerkiksi kirjoista Anne Helenius: Pakuri, kasvata ja tienaa (2020) tai Riina Karvonen, Kuusenkerkistä koivumahlaan: lisäansioita omasta metsästä (2022).

Merja Marjamäki