Anneli Auerin oikeudenkäynti tuli keväällä päätökseensä. 16 vuoden aikana käytiin kymmenen eri oikeudenkäyntiä. Millaisen kuvan Suomen oikeuslaitoksesta Anneli Auerin tapaus antaa?

Kinnunen: Ottamatta kantaa päätöksiin, siinähän on mennyt alusta asti kaikki pieleen. Mutta jos puhutaan tästä viimeisimmästä oikeudenkäynnistä, sehän ei ole oikeusjärjestelmän vika, jos todistajat muuttavat kertomustaan.

Leskinen: Ensimmäinen ajatus on, että Auerin tapauksen kaari on ollut valtavan pitkä.

TK: Auerin tapaus osoittaa minusta suomalaisen oikeuslaitoksen vahvuuden. Jos tapahtuu niin, että saadaan uutta näyttöä tai todistajat muuttavat kertomustaan, kuten on nyt käynyt, niin totta kai tilanteeseen pitää reagoida. Tämä kertoo minusta oikeusjärjestelmän toimivuudesta, että päätökset pystytään pyörtämään. Jossain toisessa maassa tilanne ei olisi näin. Onneksi Suomessa ei ole kuolemantuomiota, koska niinkin on maailmassa käynyt, että syyttömiä on tuomittu kuolemaan.

KL: Auerin tapauksen suurimmat ongelmathan syntyivät jo alkututkinnan epäonnistumiseen. Olen myös miettinyt, miten se lasten kuuleminen on ylipäätään tapahtunut. Tilanne on heille varmasti kaikin tavoin hyvin traumaattinen.

TK: Kyllä minä suomalaiseen oikeusjärjestelmään Auerin tapauksen monimutkaisuudesta huolimatta edelleen luotan. Suomen oikeushistoriassa on muutamia aivan poikkeuksellisia tapauksia. Bodomin järvi, Kyllikki Saari… Tämä on yksi niistä oikeustapauksista, joista puhutaan varmasti vuosikymmeniä.

KL: Kyllä minullakin on hyvin vahva luotto oikeuslaitokseen tästä tapauksesta ja sen monimutkaisuudesta huolimatta.

TK: Inhimillisesti ajateltuna, varsinkin lasten kannalta, tämä on ollut aivan hirveää. Eihän tuollaisen jälkeen ole mitään mahdollisuutta palata tavalliseen elämään.

Ilkka Lappi