Ilkka Sariolan näyttely Spes Pacis – Toivo rauhasta on esillä Kriittisessä Galleriassa 13.8.–4.10.

– Mikä on oma motiivini kuvata näitä sodan ja kärsimyksen hetkiä ja rakenteita? Sitä en itsekään varmuudella tiedä, mutta ainakin yritän teoksillani saada itseni ja muut ihmiset katsomaan asioita ja tapahtumia, joita emme haluaisi nähdä. Esimerkiksi syrjäytyneiden narkomaanien itselleen ja toisilleen aiheuttamaa kärsimystä, joka olisi helpompi unohtaa kuin kohdata. Henkilökohtaisessa elämässä narkomaanien todellisuus on tullut lähelle, kun muutin viitisen vuotta sitten Kurviin, Helsingin Sörnäisissä. Heidän vaikea elämäntilanteensa ja väkivaltainen todellisuus on läsnä joka päivä. Mietin pitkään, miten voisin kuvata heitä kauniisti, että heitä ei unohdettaisi ja erityisesti lapsia jotka kasvavat vaikeissa olosuhteissa.

Ilkka Sariola (s. 1969) on helsinkiläinen kuvataiteilija, teologi ja pappi. Spes pacis – Toivo Rauhasta on hänen toinen näyttelynsä Turussa. Edellinen näyttely, Kesken, oli Galleria Titanikissa vuonna 1998.

– Viimeistään siinä vaiheessa päätin tehdä näitä teoksia, kun kotikulmilleni tehtiin yhteiskunnan toimesta niin sanottu siivouskampanja. Se oli vastenmielistä. Roskia pitäisi siivota, ei ihmisiä! Jokainen narkomaani on jonkun lapsi. Vaadin inhimillistä kohtelua jokaiselle ja muutosta hallituksen sosiaalipolitiikkaan. Todellisuutta pakoileva taide jättää kaltoinkohdellut yksin, vaille empatiaa, kanssakärsimistä. Eskapistisen taiteen sijaan pyrin kysymään aina uudelleen: ”Millainen maailma on? Pyrin kuvaamaan taiteessani maailmaa juuri niin raadollisena kuin sen kohtaan. Unohtamisen sijaan teen kuvia muistettavaksi. Siksi piirrän narkomaaneja, tapettuja lapsia ja sodan kauhuja.

Kriittisen gallerian näyttelyn keskiössä on Requiem-sarjan (2023–26) hiilipiirustukset, jotka ovat kooltaan 230 x 150 senttiä. Sariola käsittelee näissä teoksissa Ukrainan ja Gazan sotaa sekä Suomessa tapahtuneita tragedioita. Mustavalkoisten suurikokoisten teosten rinnalla esillä on Ukrainan sodan uhreja kuvaavan And We Hide in Our Wounds (2023) -sarjan pieniä maalauksia sekä neljä diktaattoriaiheista piirustusta vanhemmasta Bipolar drawings -sarjasta (2018).

– Teokseni pyrkivät kertomaan rehellisesti ihmiselämän raadollisesta luonteesta, sanalla sanoen todellisuudesta ja vievät katsojan syvään päätyyn. Vasta todellisuutta vasten on mahdollista tavoittaa myötätunto, jota ei pimeys kykene peittämään. Compassio = myötätunto = kanssakärsiminen. Teokseni sopivat niille, jotka eivät pelkää kohdata elämän varjopuolia. Näyttelyä ei voi suositella erityisherkille, joilla on tarpeeksi kestämistä jo omassa varjossaan. Kärsimys tuo esille maailman epäoikeudenmukaisen luonteen. Toivon tähden kärsimystä ja pahuutta on silti katsottava suoraan silmiin. Minä olen, koska me olemme.

Sariola kiittää Taiteen edistämiskeskusta työnsä tukemisesta.

– Sielunmessu eli requiem on katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Sen alkuperäinen, latinankielinen nimi on Missa pro Defunctis eli Messu kuolleiden puolesta. Tekstin ensimmäinen sana, requiem, tarkoittaa lepoa. Ikuista lepoa rukoilen teoksiini piirtämille uhreille.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)