Kuinka yleisiä poikkeavat olkapään kuvantamislöydökset ovat tavallisessa väestössä ja selittävätkö ne olkapääkipua? Kysymys on perustavanlaatuinen, sillä vaikka olkapäitä on kuvannettu vuosikymmeniä, luotettavaa tietoa siitä, mikä on normaalia, ei ole ollut.

Tutkijat kuvasivat molemmat olkapäät röntgenillä ja magneettikuvauksella 602 suomalaiselta. Osallistujat olivat 41–76-vuotiaita, ja heidät poimittiin satunnaisesti kansallisesti edustavasta Terveys 2000 -aineistosta. Kukaan ei siis hakeutunut tutkimukseen oireiden vuoksi.

Tulos oli yksiselitteinen: yli 40-vuotiaista suomalaisista 99 prosentilla oli vähintään yksi poikkeava löydös kiertäjäkalvosimessa, neljän jänteen muodostamassa rakenteessa, joka liikuttaa ja tukee olkapäätä. Löydökset vaihtelivat lievistä rappeumamuutoksista vaikeimpaan asteeseen eli koko jänteen läpäisevään repeämään, joka todettiin 11 prosentilla. Olkanivelen nivelrikko löytyi 39 prosentilta. Löydökset lisääntyivät ja vaikeutuivat iän myötä.

– Odotimme löydösten olevan yleisiä, mutta emme sitä, että ne olisivat käytännössä universaaleja. 99 prosenttia oli enemmän kuin osasimme aavistaa, sanoo väitöskirjatutkija Thomas Ibounig Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Ratkaisevin havainto koski oireita. Kiertäjäkalvosimen muutoksia oli lähes yhtä usein sekä oireilevissa että oireettomissa olkapäissä: 96 prosentissa oireettomista ja 98 prosentissa oireisista. Läpäiseviä repeämiä oli aluksi enemmän oireisissa olkapäissä, mutta ero hävisi, kun muut löydökset ja kliinisen tutkimuksen testit otettiin huomioon. Peräti 78 prosenttia kaikista läpäisevistä repeämistä löytyi olkapäistä, joissa ei ollut lainkaan oireita.

Sama toistui nivelrikossa. Nivelrikkolöydöksistä 85 prosenttia ja vaikea-asteisista nivelrikoista 78 prosenttia todettiin oireettomissa olkapäissä.

Tutkijoita yllätti myös se, ettei kliininen tutkimus auttanut erottamaan oireilevaa repeämää sattumalöydöksestä.

– Olkaoireisia hoitavien lääkäreiden keskuudessa on ajateltu, että kokenut kliinikko tunnistaa kliinisillä testeillä oireilevan repeämän. Aineistostamme selvisi, että vaikka olkapäitä tutkivat kokeneet olkakirurgit, ero oireisten ja oireettomien olkapäiden välillä katosi kokonaan, kun kliiniset testit otettiin huomioon, Ibounig toteaa.

– Emme väitä, etteivätkö rakenteelliset muutokset koskaan selittäisi kipua. Joillakin potilailla ne varmasti selittävät sen. Emme vain tällä hetkellä pysty erottamaan näitä potilaita siitä suuresta joukosta, jolla on sama löydös ilman oireita, Ibounig sanoo.

Tutkijoiden mukaan syyt ovat todennäköisesti erilaisia eri ihmisillä, ja kipuun vaikuttavat rakenteen ohella kuormitus, kivun säätely hermostossa, uni, mieliala ja yleisterveys.

– Niin kauan kuin emme osaa luotettavasti tunnistaa, kenen kipua rakenteellinen löydös selittää, potilaita ei pitäisi altistaa leikkauksille. Epävarmuuden vallitessa varovaisuus on kaikkien – niin potilaan kuin terveydenhuoltojärjestelmän etu, Ibounig pohtii.

Tutkimus on poikkileikkaus, joten se ei kerro, miten löydökset ja oireet kehittyvät ajan myötä. Osallistujat olivat 41–76-vuotiaita, joten tulokset eivät koske nuoria.

Väitöskirjan tulokset on viety käytäntöön nopeasti. Ibounig kirjoitti yhdessä australialaisen Monashin yliopiston tutkijoiden kanssa JAMA Internal Medicine -lehteen laajan katsausartikkelin, joka on jo julkaistu. Katsaus antaa yleislääkäreille ja fysioterapeuteille päivitetyn tiekartan olkapääkivun yksilölliseen hoitoon. Ydinviesti on, että olkapään kuvantamisesta tulee pidättäytyä ellei potilaalla oleva tiedossa selkeää vammaa tai herää epäily vakavasta sairaudesta. Ibounigin mukaan valtaosa olkapääkivuista helpottaa itsekseen.

– Suurin osa ihmisistä toipuu olkapääkivusta vuoden sisällä, usein paljon nopeamminkin. Uusi ohjeistus antaa lääkäreille ja fysioterapeuteille selkänojan siihen, että toipumiseen ei tarvita muuta kuin aikaa, Ibounig sanoo.

Havainnot sopivat yhteen sen kanssa, mitä tuore tutkimusnäyttö leikkaushoidosta on osoittanut. Suomalaisessa FIMPACT-tutkimuksessa olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuonut lumeleikkaukseen verrattuna mitään lisähyötyä vielä kymmenen vuoden seurannassakaan.

– Jos rakenteen korjaaminen ei auta, rakenne tuskin oli alun perinkään kivun syy, Ibounig tiivistää.

LL Thomas Ibounig väittelee 28. elokuuta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta From Images to Insights in the Management of Shoulder Complaints - Prevalence of Shoulder Imaging Abnormalities and their Association with Symptoms in the General Population.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)