Tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten miesten kestävyys- ja lihaskunnon sekä mielenterveyden häiriöiden välillä on merkitsevä yhteys ja koronapandemian yhteydessä nuorten miesten lihavuus edelleen yleistyi. Vyötärölihavuuden ja -ylipainon lisääntyminen voivat kasvattaa esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien määrää. Varusmiespalveluksen kaltaiset ympäristöt voivat tehokkaasti parantaa erityisesti riskiryhmien terveyttä.

Nuorten miesten ylipaino ja vyötärölihavuus lisääntyivät Covid-19-pandemian aikana, eivätkä lukemat ole pandemian jälkeen palautuneet ennalleen, selviää uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten nuorten miesten lihavuutta, kestävyys- ja lihaskuntoa sekä mielenterveyden häiriöitä. Lisäksi selvitettiin varusmiespalveluksen vaikutuksia kestävyyskuntoon ja vyötärölihavuuteen.

Vuonna 2021 nuorten miesten paino oli keskimäärin 0,7 kiloa suurempi ja vyötärönympärys keskimäärin 0,4 senttiä suurempi kuin ennen pandemiaa. Vyötäröylipainoisten osuus kasvoi 1,7 prosenttiyksikköä ja vyötärölihavien 0,7 prosenttiyksikköä. Vyötäröylipainoisella vyötärönympärys on 90–99 senttiä, vyötärölihavalla vähintään sata senttiä.

– Yksittäisen ihmisen kohdalla 0,7 kilogramman painonnousu tai 0,4 senttimetrin kasvu vyötärönympäryksessä ei välttämättä näy terveydessä välittömästi. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on yli 200 000 nuorta miestä käsittävä väestötason aineisto ja keskimääräinen muutos. Kun kokonaisen ikäluokan painojakauma siirtyy ylöspäin, muutoksen kansanterveydellinen merkitys voi olla huomattavasti suurempi kuin pelkästä keskiarvosta voisi päätellä, kertoo väitöskirjatutkija Tuomas Tenkanen Tampereen yliopistosta tiedotteessa.

Keskiarvo myös tasoittaa yksilöiden välisiä eroja, Tenkanen huomauttaa. Tulos ei tarkoita, että jokainen vuonna 2021 varusmiespalvelukseen astunut nuori mies olisi ollut 700 grammaa painavampi kuin aiemmin palvelukseen astuneet.

– Havaitsimme sen sijaan, että yhä suurempi osa nuorista miehistä oli vyötärönympäryksen perusteella ylipainoisia tai lihavia, mikä näkyy myös keskiarvojen nousuna. Siksi kansanterveyden kannalta on olennaista tarkastella pelkän keskiarvon lisäksi koko jakauman sekä ylipainoisten ja lihavien osuuksien kehitystä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että huono fyysinen kunto kytkeytyi mielenterveyden häiriöihin.

– Mielenterveyden häiriöiden vuoksi palveluksen keskeyttäneillä oli heikompi kestävyys- ja lihaskunto. He juoksivat Cooperin testissä keskimäärin noin 170 metriä vähemmän kuin palveluksensa loppuun suorittaneet. Yhteys havaittiin yleisillä mielenterveyden häiriöiden diagnooseilla, kuten masennuksella ja ahdistuneisuushäiriöllä, mutta myös esimerkiksi hyperkineettisillä häiriöillä, joista ADHD on väestössä yleisin, Tenkanen sanoo.

Tutkimuksen perusteella varusmiespalvelus itsessään on tehokas interventio. Varusmiespalveluksen aikana keskimääräinen vyötärönympärys pieneni kaksi senttimetriä ja Cooperin testin tulos parani keskimäärin 60 metriä. Suurimmat hyödyt saivat kaikkein huonokuntoisimmat ja lihavimmat nuoret miehet, joilla Cooper-tulos saattoi parantua jopa 300 metriä ja vyötärönympärys pienentyä lähes kahdeksan senttimetriä.

Varusmiespalveluksessa fyysinen aktiivisuus on osa tavallista päivää, eikä jää pelkästään yksilön oman motivaation varaan. Tenkasen mielestä samaa periaatetta voisikin hyödyntää myös kouluissa ja työpaikoilla.

– Kouluissa voisi esimerkiksi katkaista pitkiä paikallaanolojaksoja, lisätä arkiliikuntaa ja liikunnallisia välitunteja sekä tehdä aktiivinen koulumatkaliikkuminen mahdollisimman helpoksi. Esimerkiksi koulukyyti voisi mahdollisuuksien mukaan jättää oppilaat hieman kauemmas koulun ovelta ja lasten liikunnallinen harrastetoiminta voitaisiin sisällyttää koulupäivän yhteyteen, Tenkanen sanoo.

Työpaikoilla voitaisiin Tenkasen mukaan vastaavasti vähentää yhtäjaksoista paikallaanoloa, suosia kävelypalavereita, mahdollistaa liikunta työpäivän yhteydessä palkallisella ajalla, kuten joissakin työpaikoissa jo tehdäänkin, sekä tukea kävelyä ja pyöräilyä työmatkoilla.

Huomio kannattaa kiinnittää myös ruokaympäristöön. Sekä kouluissa että työpaikoilla terveellisten ruokavalintojen pitäisi olla helposti saatavilla ja niiden pitäisi olla hinnaltaan kilpailukykyisiä vähemmän ravitsevien ja energiatiheämpien vaihtoehtojen kanssa.

– Ajatuksena on siis siirtää vastuuta hieman yksilöltä myös ympäristölle: yhteiskunnassa voisi tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden seurauksena terveellinen valinta olisi arjessa helppo ja mielellään lähes automaattinen valinta, Tenkanen tiivistää.

Tutkimus hyödynsi väestötason tietoa, joka perustuu Puolustusvoimien keräämään dataan nuorten miesten fyysisestä kunnosta, kehon mittauksista ja mielenterveyden häiriöiden diagnooseista palvelusaikana. Poikkeuksellisen laaja aineisto kattoi yli kaksi kolmasosaa nuorten miesten ikäluokasta lähes kahden vuosikymmenen ajalta.

Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Tenkanen väittelee Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 25. syyskuuta. Vastaväittäjänä on lääketieteellisen fysiologian professori Timo Lakka Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena sotilaslääketieteen professori, UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari Tampereen yliopistosta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)