Turun katolinen seurakunta on kasvanut pienestä yhteisöstä kansainväliseksi hengelliseksi kodiksi, jossa puhutaan yli 40 kieltä ja kohdataan ihmisiä yli 70 kansallisuudesta.

Turun katolisen seurakunnan eli Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnan taival tulee satavuotiseen ikäänsä 26. syyskuuta. Katolisen kirkon taival on Turussa huomattavasti pidempi ulottuen aina 1100-luvulle. Turun katolisen kirkon kirkkoherra Peter Gebara nimeää kiitosmessun kaikkein merkittävimmäksi tavaksi muistaa ja tuoda julki satavuotista historiaa.

– Ensimmäiseksi on pyhä messu eli kiitosmessu, joka vietetään Mikaelinkirkossa. Syy tähän on se, että tämä Ursininkadun kirkko on suhteellisen pieni messua varten. Tämän jälkeen iltapäivällä 29. syyskuuta meillä on vastaanotto Radisson Blu -hotellissa.

Monet syyt vaikuttavat siihen, miksi Gebaran mukaan liitytään katolilaisuuteen.

– On ihmisiä, jotka haluavat syventyä uskoon, ja toiset tulevat uskoon. Joutuessaan ehkä valitsemaan muiden kirkkokuntien välillä saattaa katolilaisuutta puoltaa valinnassa uskontunnustus ja sen merkitys, erityisesti nuorten kohdalla.

Turun katolisessa seurakunnassa on 3 000 rekisteröityä katolilaista, mutta todellinen katolilaisten määrä lienee jopa parituhatta henkilöä suurempi. Gebara kokee, että selkeä vähemmistöasema arjessa ei vaikuta tai näy mitenkään.

– Olemme hyvin aktiivisia, vaikka olemme pieni kirkko Suomessa yleisesti. En ole mitenkään pahoillani asemastamme.

Suurimman muutoksen Gebara näkee 23-vuotisen kirkkoherrantaipaleensa aikana silmien ja sydämien avautumisena monikulttuurisuudelle.

– Kysymys on siitä, mitä kaikkea maahanmuuttajat tuovat, ihanaa erilaisuutta, ja rikastuttavat kirkkoamme. Mitä edes katolilainen tarkoittaa? Se ei tarkoita roomalaiskatolista, vaan katolilaisuutta kaikille, mistä tahansa maasta ja kulttuurista hyvänsä ihminen onkin.

Gebara yhtyy näkemykseen, että kirkko on monelle ihmiselle perheen yhteinen paikka.

– Jossain Länsi-Euroopassa järjestetään messun aikana lapsille jotain muita juttuja samanaikaisesti.

Gebara näkee, että Turku on muuttunut 23 vuoden aikana katolilaisille avoimemmaksi kaupungiksi.

– Asuessani Tampereella aikanaan 11 vuotta ja vieraillessani Turussa näin, että Turku on joukkonsa. Mutta ekumeenisesti kuitenkin me kaikki olemme yhteistyössä, vuoropuhelussa ja pyrkimyksessä läheisempään ykseyteen riippumatta paikkakunnasta.

Nykyisen katolisen Turun seurakunnan vertaaminen vuosikymmenten takaiseen saa Gebaran innostumaan, koska ero on melkoinen. Kansallisuuksien ja kielten määrä on kohonnut merkittävästi, sillä kansallisuuksia on nykyään 70 ja kieliä yli 40.

– On paljon aiheita, mistä voimme kiittää. On se, että riippumatta siitä, mistä ihmiset tulevat, niin he kaikki löytävät hengellisen kotinsa täältä. Tämä on myös paikka, missä ihmiset tapaavat toisiaan ja paikka, missä voi olla oma itsensä.

Seurakunnassa järjestetään messuja useilla kielillä. Se ei ole sinänsä haaste Gebaran mielestä, koska messu on kaikkialla sama.

Gebaran oma käsitys seurakunnasta on muuttunut, ja tutustuminen seurakuntalaisiin on näyttänyt, kuinka ihmiset Turussa ovat ottaneet hänet vastaan avoimesti ja sydämellään.

– Mikään ei ole olennaisesti muuttunut, vaan kaikkein tärkeintä on olla niin sanotusti perheensä isä.

Kurt Hedborg