Pari viikkoa sitten ilmestynyt Tero-Petri Suovasen uusi albumi Voi näinkin elää kiinnittää nopeasti huomion, sillä se kuulostaa erilaiselta kuin valtaosa nykypäivän musiikista. Keskeinen syy tähän on soitinvalinnoissa. Levyllä rummuista puuttuvat pellit.

Levyä tehdessä Suovanen halusi saada laulunsa paremmin esille.

– Soitinvalinnoilla raivattiin tilaa laululle. Peltien poisjättäminen oli fyysinen muutos. Ajatuksena oli, että ensin on laulu ja kaikki kerätään sen ympärille. Minulla on kertojan lauluääni, ei rokkiääni ja halusin kuulostaa rennolta, Suovanen kertoo.

Muutos juontaa erääseen muutaman vuoden takaiseen keikkaan, jossa Suovanen bändeineen oli pienessä bunkkerimaisessa keikkapaikassa.

– Minun oli pakko huutaa, jos halusin saada itseni kuuluviin. Se tuntui pakolta. Tuntui, että minun oli pakko vähentää pakkoa ja tehdä jotain mitä oikeasti haluan tehdä, Suovanen kuvailee.

Uuteen soundiin vaikutti myös se, että Tero-Petri & Korvaamattomiin liittyi muun muassa viulua ja buzukia soittava Tomi Rikkola.

– Se vaikutti automaattisesti koko bändin soittamiseen. Soittaminen on kuitenkin reagointia toisen soittamiseen. Kun viulu on mukana, aika monella käy varmaan mielessä, että siinä on pakko muuttaa omaa tyyliä.

Soittajien lisäksi Suovanen korostaa levyn tuottaneen, äänittäneen ja miksanneen Kaj Mäki-Ullakon roolia.

– Kun kerroin Kaitsulle, ettei levylle tule tavallisia rumpuja, lamppu syttyi hänen päänsä päällä. Hänen kiinnostuksensa selvästi heräsi. Tämä ei ollut sellainen projekti, missä mikitetään jokainen rumpu vaan enemmän äänitettiin huonetta. Tämä ei ole livelevy, mutta se on onnistuneesti saatu kuulostamaan siltä. Se on myös paneroitu sillä tavalla, että jokainen soittaja on tietyssä kohtaa koko levyn ajan.

Uutta levyä tehdessään Suovanen sai myös apua Se-yhtyeen Yarilta, joka on kreditoitu uuden levyn kannessa mentoriksi. Yarin kanssa työskentely oli Suovaselle mieluista muun muassa sen vuoksi, että Pahaa unta? on Suovaselle tärkeä levy.

– Hänen mentoroinnistaan puuttui kaikki sellainen musiikkiteollinen prässi, mitä nykyään on. On hirveästi asioita, joita muka pitäisi tehdä. Kertsin pitäisi tulla heti, biisin pitäisi olla alle kolme minuuttia, pitäisi olla tunnustuksellisuutta, Suovanen luettelee.

– Yari paneutui musiikkiin vahvasti. Hän esimerkiksi teki omia versioitaan biiseistäni. Oli tosi hauska kuulla omia lauluja hänen suullaan. Hänen avullaan lauluista saatiin hieman pois sellaisia turkulaisia painotuksia, mutta hän teki sen tosi ystävällisesti ja innostavasti, Suovanen kiittelee.

Ilkka Lappi