Yhteiskuntaa uhkaa tinderisaatio, vain täydellinen kelpaa. Onko se huolestuttavaa?

Lehtovaara: Onhan tuo tosi mielenkiintoinen ilmiö. Huomasimme ilmiön itsekin mieheni kanssa muutama vuosi sitten, kun myimme kerrostaloasuntoamme. Hyvä kämppä kivalla alueella ja metsä vieressä, mutta ei meinannut mennä millään kaupaksi, koska asunto oli kolmannessa kerroksessa eikä talossa ollut hissiä.

Lappalainen: Nykyään halutaan asunto, jossa ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin muuttaa sisään. Se on se, millä asunnot myydään.

AL: Mutta miksi haluamme elää sillä tavalla, ettei tarvitse tehdä mitään?

NL: Kun ostaa asunnon, niin sitä on sitten vähän kuin naimisissa sen kämpän kanssa. Nykynuorilla on sitoutumisen vaikeutta. Myytävässä asunnossa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta ei vain uskalleta sitoutua asuntolainaan.

AL: Tuntuu siltä, että nykyajan nuoret aikuiset ovat kahdenlaisia. Joko superkunnollisia, jotka eivät käytä päihteitä, säästävät rahaa ja pyrkivät ostamaan ensiasunnon nopeasti, tai sitten täysin näköalattomia. Tinder-kulttuuri liittyy mielestäni juuri tähän. Nykymaailma on nopeatahtinen ja siinä on paljon epävarmuutta. Eikä se mikään ihme toisaalta ole, kun Jenkeissäkin pressa on yhtenä päivänä yhtä mieltä ja toisena päivänä toista.

NL: Siksi tasainen elämä olisikin hyvää vastakulttuuria. Kun joka päivä heräät samanlaiseen murmelipäivään, menet töihin ja maksat asuntolainaa, niin se tuo tasapainoa elämään. Monilta puuttuu sellainen kokemus elämästä kokonaan. Individualismi on myös mennyt monella liian pitkälle. Ei ideaalimaailma synny sille, että ihmiset vain ideoivat. Täytyy myös tehdä töitä sen eteen.

AL: Kulttuurialalla työskentelevänä voin sanoa, että teen ideaalityötä koska tietyllä tavalla leikin työkseni, mutta se vaatii ympärilleen kuitenkin ne samat struktuurit, kuin kaikki muukin työ. On kirjanpitohommia ja muuta ”tylsää” joka tapauksessa. Osa nuorista kuvittelee, että ”tylsät työt” on häivytetty jonnekin taka-alalle.

Teemu P. Peltola