Fortunassa valmistettiin saviastioita ja uunikaakeleita, joiden kysyntä kasvoi etenkin Turun palon 1827 jälkeen. Myöhempi menekkiesine oli liitupiippu, valkosavinen hauras halpatuote, jota alettiin valmistaa 1839.

Tehdas oli pikemminkin suuri saviverstas kuin teollisuuslaitos. Esim. vuonna 1847 liitupiippuja valmisti seitsemän ja punasavikeramiikkaa viisi työläistä. Tehtaan kohtaloksi koituivat 1860-luvulla suuri laina ja vuokraaminen ulkopuoliselle johtajalle.

Museokeskukseen on siirretty Nauvon museosta joukko Fortunan kaakeleita ja muotteja. Mallit on luultavasti kopioitu ulkomailta; tehtaan ensimmäiset mestaritkin tulivat Ruotsista tai Saksasta.

Kaakeli on uunin yläreunan kruunukaakeli. Ulkonäön perusteella sitä voisi kuvitella 1900-luvun alun kansallisromantiikan tuotteeksi. Leima ja 1800-luvulla yleinen keltainen lasitus kuitenkin paljastavat sen Fortunan valmisteeksi. 

Kipsimuotilla on valmistettu ulkonevaa kukkakoristeista vyökaakelia, jolla rajattiin uunin leveämpi jalusta ja ylempi seinämä. Kasvit – oikeita lajeja useammin mielikuvituskukat – olivat Fortunan uunikaakeleiden yleisin koristeaihe.