Jopa joka kolmas ikääntynyt tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat tutkimusten mukaan yhteydessä vakaviin terveyshaittoihin.

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys on tutkimuksissa yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, masennukseen ja muistisairauksiin. Yksinäisyyden on havaittu olevan yhteydessä myös kohonneeseen kuolleisuuteen.

Yksinäisyys voi kuormittaa hyvinvointia, mutta myös terveyden heikkeneminen ja toimintakyvyn muutokset voivat vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä.

– Yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys ovat yhteydessä sekä fyysisen terveyden että mielenterveyden ongelmiin. Kyseessä on kansanterveysongelma, sanoo Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Siiri-Liisi Kraav tiedotteessa.

Yksinäisyys on kokemus siitä, etteivät ihmisen ihmissuhteet vastaa hänen tarpeitaan. Sosiaalinen eristäytyneisyys puolestaan tarkoittaa vähäisiä sosiaalisia kontakteja. Ilmiöt liittyvät toisiinsa, mutta eivät tarkoita samaa asiaa.

Yksinäisyys perustuu ihmisen omaan kokemukseen, kun taas sosiaalista eristäytyneisyyttä arvioidaan kontaktien määrän perusteella. Pelkkä kokemus omasta tilanteesta ei aina kerro siihen liittyvistä terveysriskeistä.

– Vertailevien tutkimusten mukaan sosiaalinen eristäytyneisyys voi olla terveydelle haitallista, vaikka henkilö ei kokisi yksinäisyyttä, Kraav sanoo.

Yksinäisyys ja terveyden heikkeneminen voivat näin muodostaa kierteen, jossa hyvinvoinnin ongelmat ja sosiaalisten kontaktien väheneminen vahvistavat toisiaan.

– Ikäihmisellä voi olla ympärillään ihmisiä ja silti kokemus yksinäisyydestä. Yksinäisyys jää helposti piiloon, jos sitä arvioidaan vain ulkoisten tekijöiden perusteella. Siksi yksinäisyydestä pitäisi uskaltaa keskustella nykyistä avoimemmin, sanoo Kotona Asuen Seniorihoivan Anni Helanti.

Yksinäisyys voi heijastua arjen aktiivisuuteen, liikkumiseen ja osallistumiseen. Myös toimintakyvyn heikkeneminen ja mahdollisuuksien väheneminen voivat kaventaa sosiaalisia suhteita. Esimerkiksi liikkumisen vaikeudet tai läheisen menetys voivat vähentää luontevia kohtaamisia muiden ihmisten kanssa.

Yksinäisyyden tunnistaminen vaatii siksi herkkyyttä sekä läheisiltä että ammattilaisilta. Aina ei riitä, että kysytään, onko ihmisellä seuraa. Tärkeää on myös kuunnella, millaiseksi hän itse kokee elämänsä ja kaipaako hän siihen lisää yhteyttä muihin ihmisiin.

Yksinäisyyden vähentämiseen ei ole yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille. Merkitykselliset ihmissuhteet, mahdollisuus osallistua yhteiseen tekemiseen ja kokemus osallisuudesta voivat kuitenkin tukea hyvinvointia.

Myös tavalliset arjen tilanteet, kuten ulkoilu, keskustelu ja yhteiset askareet, voivat tarjota mahdollisuuksia kohtaamisiin ja ylläpitää yhteyttä ympäröivään maailmaan.

– Jo pienilläkin kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Säännöllinen yhteydenpito läheisiin, mahdollisuus osallistua yhteiseen tekemiseen sekä kokemus siitä, että tulee arjessa nähdyksi ja kuulluksi tukevat hyvinvointia monin tavoin, Helanti sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)