Tuulivoimaa rakennetaan Suomeen kiihtyvällä tahdilla, mutta sen vaikutuksista luontoon ja eläimiin tiedetään vasta vähän. Turun yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessa lepakoiden ja tuulivoiman suhdetta uudella tavalla. Tulokset osoittavat, että tietyt lepakkolajit välttelevät tuulivoimaloita.

Tutkijat kartoittivat lepakoiden esiintymistä suurissa tuulivoimapuistoissa Länsirannikon alueella. Lepakoiden ääniä havaitsevia ultraäänilaitteita sijoitettiin pareittain eri etäisyyksille tuulivoimalasta, jotta voitiin seurata lepakoiden aktiivisuutta tuulivoimalan välittömässä läheisyydessä ja toisaalta kauempana tuulivoimalasta. Tulokset olivat yllättävänkin selviä.

Analyysit keskittyivät pohjanlepakkoon (Eptesicus nilssonii) ja siippoihin (Myotis), joihin kuuluu Suomessa tavallisimpana vesisiippa (Myotis daubentonii) ja neljä muuta lajia.

– Lepakot eivät pidä tuulivoimaloista. Kumpikin tutkituista lepakkoryhmistä loisti poissaolollaan tuulivoimaloiden lähellä, ja pohjanlepakkoa alkoi kuulua vasta 800 metrin päässä. Siippojen kohdalla etäisyys saattaa olla tätäkin suurempi, koska niitä ei havaittu vielä kilometrin päässäkään, kertoo väitöskirjatutkija Simon Gaultier Turun yliopiston biologian laitokselta.

Tutkimus ei suoraan paljasta syytä sille, miksi lepakoiden esiintymisen ja tuulivoimaloiden välillä on yhteys. Välttely voi johtua itse tuulivoimaloista, tai sitten tuulivoimala-alueista. Suomessa monet tuulivoimalat rakennetaan keskelle metsää ja rakentaminen edellyttää laajaa tieverkostoa. Lisäksi tuulivoimaloiden ympärille muokataan metsään aukko.

– Lepakoista varsinkin siipat viihtyvät metsässä, mutta eivät pidä aukeista alueista. Tämä saattaa olla yksi selitys sille, miksi siippoja ei esiinny tuulivoimaloiden läheisyydessä, pohtii yliopistonlehtori Eero Vesterinen Turun yliopistosta.

Lepakoiden aktiivisuudessa tutkituilla alueilla havaittiin myös selvää kausittaista vaihtelua. Lepakoita havaittiin eniten keskikesällä ja loppukaudesta, mikä saattaa johtua muuttoliikkeestä. Tutkitut tuulivoimalat sijaitsevat keskeisillä muuttoreiteillä, ja suuri osa suunnitelluistakin tuulivoima-alueista sijoittuu näille seuduille.

– Jos otamme huomioon havaitsemamme välttelyvaikutuksen ja kaikki suunnitellut voimalat, noin seitsemän prosenttia Suomen pinta-alasta muuttuu lepakoille epäsuotuisaksi, tiivistää huolensa akatemiatutkija Thomas Lilley Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta.

Tutkijoiden mukaan aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimusta, sillä vielä ei täysin tunneta miksi lepakot välttelevät tuulivoimala-alueita. He tähdentävät, että vaikka uusiutuvan energiatuotannon lisääminen on tärkeää, tulisi luonnon monimuotoisuus ottaa päätöksenteossa aina huomioon.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)