Metsä- ja merihanhien muuttoliikkeitä selvittävä väitöstutkimus tarjoaa uutta tietoa hanhien muuttoreiteistä ja muuttokäyttäytymisestä. Suomessa pesivät merihanhet hajaantuvat eri pesimäalueilta kahdelle eri muuttoreitille. Metsähanhien muuttokäyttäytymisen merkittävä ilmiö on sulkasatomuutto, joka kuljettaa suomalaiset linnut Barentsinmerelle kesken pesimäkauden.

MMM Antti Piirosen väitöstutkimuksessa selvitettiin kahden hanhilajin, metsähanhen ja merihanhen muuttokäyttäytymistä käyttäen tehokkaita satelliittilähettimiä, perinteisiä lukurenkaita ja lintuharrastajien havaintoaineistoa.

Satelliittiseuranta paljasti pesimättömien ja pesinnässään epäonnistuneiden taigametsähanhien muuttavan kesäisin Barentsinmerellä sijaitsevalle Novaja Zemljan saarelle siipihöyhenten sulkasatoa varten.

– Onnistuneesti pesineet taigametsähanhet muuttavat vuosittain Lapin pesimäalueiden ja Etelä-Ruotsin talvehtimisalueiden välillä, mutta osa populaatiosta lähtee kesällä sulkasatomuutolle päinvastaiseen suuntaan. Sulkasatomuuton seurauksena suuri osa taigametsähanhista viettää neljäsosan Novaja Zemljan saarella keskellä Barentsinmerta. Sulkasatomuutto tundralle yli kaksinkertaistaa näiden lintujen vuotuisen muuttomatkan ja kytkee Arktiksen oleelliseksi osaksi boreaalisen ja temperaattisen vyöhykkeen välistä muuttoreittiä, Piironen kertoo.

Lintuharrastajien havaintoaineiston pohjalta tehty mallinnus osoittaa metsähanhen eri alalajien (taigametsähanhi ja tundrametsähanhi) esiintymisen eroavan toisistaan sekä ajallisesti että maantieteellisesti syys- ja kevätmuuton aikaan Suomessa.

– Metsähanhi on riistalaji ja sen eri alalajit kestävät tällä hetkellä pyyntiä eri tavalla. Erot esiintymisessä mahdollistavat metsästyksen säätelyn ajallisesti ja alueellisesti, ja tällainen säätely on jo toimeenpantu Suomessa. Metsähanhen kohdalla riistahallinto on ottanut hienosti tutkimustiedon päätöksenteon tueksi, Piironen kertoo.

Metsähanhen lisäksi tutkimuksessa selvitettiin merihanhen muuttokäyttäytymistä. Satelliittiseuranta ja kaularengashavainnot osoittivat Suomessa pesivien merihanhien käyttävän kahta eri muuttoreittiä.

Suomenlahden linnut muuttavat Baltian maiden yli Keski-Eurooppaan talvehtimaan, ja Perämerellä pesivät linnut muuttavat Ruotsin kautta Länsi-Eurooppaan. Pohjanmaalta ja Satakunnasta linnut hajaantuvat näille kahdelle reitille. Myös muuttostrategia eroaa muuttoreittien välillä. Läntistä reittiä käyttävien lintujen vuotuinen muuttomatka on pidempi ja linnut muuttavat syksyllä selvästi keskistä muuttoreittiä käyttäviä lintuja aiemmin.

– Läntistä muuttoreittiä käyttävät linnut pysähtyvät levähtämään noin kuukaudeksi kesken syysmuuton, kun taas keskistä muuttoreittiä käyttävät linnut muuttavat pesimäalueiltaan pysähdyksittä talvehtimisalueilleen. On mielenkiintoinen kysymys, mikä aiheuttaa tällaisen eron ja vaikuttaako se lintuihin jotenkin, Piironen pohtii.

Väitöstutkimuksen tulokset auttavat molempien lajien populaatiotason muuttoreittien hahmottamisessa, niiden ekologian ymmärtämisessä ja tukevat lajien kansainvälistä ja kansallista kannanhoitoa. Lisäksi tulokset luovat edellytyksiä tutkia jatkossa yleisiä ekologisia kysymyksiä lintujen muuttoon ja liikkumisekologiaan liittyen.

Piironen esittää väitöskirjansa Migratory behaviour and year-round distribution of two goose species julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21. huhtikuuta kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2, Assistentinkatu 7, Turku).

Vastaväittäjänä on professori Jesper Madsen (Aarhusin yliopisto, Tanska) ja kustoksena professori Toni Laaksonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on biologia.

Väitöskirja yliopiston on julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)