Terve ihminen voi luovuttaa toisen munuaisensa sitä tarvitsevalle. Pääosa luovuttajista on edelleen perheenjäseniä, mutta tuntemattomalle munuaisensa luovuttavien määrä on lisääntynyt. Elinluovutusviikolla 5.–12. lokakuuta muistutetaan, että elinluovutus on aina lahja elämälle.

Terve ihminen voi luovuttaa toisen munuaisensa omaiselleen, läheiselleen, ystävälleen tai nykyään myös tuntemattomalle henkilölle. Munuaisen luovutus on turvallinen toimenpide huolellisesti tutkituille luovuttajille.

– Munuaisensiirtoon elävältä luovuttajalta liittyy useita etuja aivokuolleelta luovuttajalta tehtyyn siirtoon verrattuna. Munuaisensiirtoa tarvitseva saa tutkitusti terveen munuaisen ja leikkaus voidaan tehdä ennalta suunniteltuna ajankohta jopa ilman edeltävää dialyysihoitoa, kertoo nefrologi, dosentti Ilkka Helanterä HUS Vatsakeskuksesta tiedotteessa.

Munuaisensiirtoja elävältä luovuttajalta tehtiin viime vuonna 45. Tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä eläviä munuaisen luovuttajia on ollut 34. Pääosa luovuttajista on edelleen munuaista tarvitsevan perheenjäseniä: vanhempia ja sisaruksia. Puolisoita luovuttajista on neljäsosa. Luovuttajista naisia on noin 60 prosenttia.

Lainmuutoksen (2019) jälkeen munuaisen voi luovuttaa sukulaiselle, ystävälle tai tuntemattomalle saajalle. Yllättäen tuntemattomalle munuaisensa luovuttajien ryhmä on lisännyt munuaisensiirtojen määrää merkittävästi. Anonyymejä eläviä munuaisen luovuttajia on Suomessa ollut 13. Munuaisen ystävälleen luovuttaneita on ollut tähän mennessä 14.

Luovutuksen jälkeen valtaosa on tyytyväisiä luovutuspäätökseen.

– Tärkein syy munuaisen luovutukseen on useimmiten halu auttaa läheistä. Samalla luovuttaja auttaa koko perhettä, koska arki helpottuu sekä perheen kanssa vietetty aika lisääntyy ja matkustaminen on helpompaa, kun läheinen vapautuu aikaa vievästä ja usein raskaasta dialyysihoidosta, sanoo toiminnanjohtaja Sari Högström Munuais- ja maksaliitosta.

Munuaisen luovuttajalle voi kertyä kuluja hyvästä teosta. Luovuttajan tutkimukset, sairaalahoito luovutusleikkauksen yhteydessä ja myöhempi polikliininen seuranta ovat luovuttajalle maksuttomia, mutta niistä johtuvia poissaoloja ei välttämättä korvata täysimääräisesti. Jos työnantaja ei maksa palkkaa poissaoloajalta, luovuttaja saa sairauspäivärahan suuruista Kelan luovutuspäivärahaa.

– Munuais- ja maksaliitto on vaatinut pitkään, että munuaisen luovutuksesta ei saisi aiheutua kuluja luovuttajalle, vaan ne olisi korvattava täysimääräisesti. Luovuttajan ei pitäisi joutua maksamaan epäitsekkäästä teosta, josta hyötyvät munuaisen saaja ja yhteiskunta, Högström sanoo.

Hallitus on esittänyt, että sairauspäivärahan laskukaavaa muutettaisiin, jotta sairauspäivärahamenoissa voitaisiin säästää. Luovutuspäivärahan osalta sovellettaisiin kuitenkin nykyistä laskukaavaa vuoden 2025 loppuun saakka. Hallituksen tavoitteena on muuttaa luovutuspäivärahan taso vastaamaan sairausvakuutuslain mukaisen tartuntatautipäivärahan tasoa vuoden 2026 alusta lukien. Tartuntatautipäiväraha on täysimääräinen korvaus ansionmenetyksestä ja vastaa siis sitä palkkaa, jonka olisi saanut, jos ei olisi joutunut olemaan poissa töistä.

Hyvinvointialueiden vähenevät resurssit ja hoidon taso herättävät paljon keskustelua. Elinluovutukseen ja elinsiirtoihin on vielä ollut riittävästi resursseja – ovathan ne erittäin kustannustehokkaita hoitoja, ja pelastavat saajansa hengen tai parantavat merkittävästi elämänlaatua.

– Leikkaussaliresursseista on ollut ajoittain pulaa, mutta juuri nyt tilanne näyttää hyvältä ja odotusajat munuaisensiirtoon elävältä luovuttajalta ovat pysyneet maltillisina. Esitutkimusten tekemisessä haasteena on joskus radiologisten tutkimusten saatavuus. Resurssikeskustelu ei ole onneksi vielä vaikuttanut munuaisen luovuttajien määrään, Helanterä sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)