Umppa Niinivaaran soolonäyttelyssä Luola sukelletaan pinnan alle ja kartoitetaan kuvanveiston moniaistisia ja ainutkertaisia ulottuvuuksia. Näyttely on esillä 10.10.–22.3. Ars Novan ensimmäisessä kerroksessa.

Materiaalilähtöisen estetiikan taustalla vaikuttaa vahva luontokokemus. Viime vuosina keramiikka on muodostunut Niinivaaran keskeisimmäksi taidemuodoksi. Niin ikään puu ja polyuretaani muotoutuvat hänen käsissään teoksiksi, jotka luovat oman linjakkaan maailmansa.

Keramiikka taidemuotona on aistimellinen: savea muovataan käsin ja keholliset eleet siirtyvät materiaaliin. Niinivaara työskentelee käsinrakentamalla, valamalla ja puristemuottien avulla. Saven työstäminen on samanaikaisesti ankaraa ja herkkää työtä, jossa tekniikka yhdistyy intuitiiviseen muodonantoon.

Niinivaaran teoksille on ominaista vapaa asenne suhteessa kuvanveiston tekniikoihin. Joskus tekniikaksi on valittu perinteinen menetelmä, kuten vaikkapa japanilainen raku, jossa lämpöshokki ja savu saavat aikaan ainutkertaisia pintakuvioita ja värejä. Toisaalta teoksen voi myös toteuttaa esimerkiksi pintakäsittelyaineilla ja polyuretaanilla. Teosten tekniikka ei varsinaisesti oikeuta teoksen olemusta, vaan pikemminkin palvelee Niinivaaran estetiikkaa.

Keramiikan ilmaisuvoima piilee sen haptisuudessa: materiaalin tuntu houkuttelee aistimaan. Kokemus ylittää katsomisen rajat, ja siihen sekoittuu muita aisteja.

Materiaalin muovaaminen siirtää teokseen tunnetilojen ja mielenliikkeiden jälkiä. Niinivaaran orgaanisissa ajattomissa muodoissa on paljon rauhaa ja autuutta. Yhtä lailla niissä on läsnä näiden varjopuoli, intensiivistä pelkoa ja pelottomuutta, jopa tiivistynyttä aggressiota ja kauhua.

Niinivaaran teokset kumpuavat koskemattoman luonnon ja pinnanalaisen meren näkymistä. Luola viittaa ympäröivästä maailmasta ja ajasta erilliseen paikkaan, johon liittyy voimakas tunnekokemus. Luolassa, maan sisäisessä tilassa, on jotain ikuista, salaista, pyhää ja vaarallista.

Luola on vahva tiedostamattoman ja alitajunnan vertauskuva. Antiikin filosofiassa luola tarjosi vain illuusion todellisuudesta, varjojen maailman. Mystikkojen ja hermiittien keskuudessa luoliin vetäydyttiin mietiskelemään ja syventämään yhteyttä pyhään. Psykoanalyyttisessa kehyksessä luola on sisäisen matkan tai muodonmuutoksen arkkityyppi.

Jos kohta veistosten tekeminen, myös tilaan levittyvien veistosten läheisyydessä oleminen asettaa kokijan kohtaamaan itsensä. Katsojasta tulee osallinen: me tuomme oman maailmamme mukanamme kaikkialle, mihin menemme. Mitä sinun luolassasi on?

Niinivaara asuu ja työskentelee Sauvon Karunassa. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Turun piirustuskoulusta vuonna 1997 ja taiteen maisteriksi Winchester School of Artista (Iso-Britannia) vuonna 2009. Hänen teoksiaan löytyy Saastamoisen säätiön, Turun kaupungin, Turun taidemuseon ja Valtion taidekokoelmista.

Niinivaaran viimeisin soolonäyttely Varjojen maa (Shadowland) oli Galleria Sculptorissa vuonna 2024. Vuonna 2022 hänen moniosainen Anemoniamania-veistoskokonaisuutensa nähtiin Turun taidemuseossa. Viime vuosina teoksia on ollut mukana myös monissa ryhmänäyttelyissä, joista viimeisimpänä Kohtaus-näyttely yhdessä Marjatta Holman kanssa Karjaan MÅLL-galleriassa.

Suomen kulttuurirahasto on tukenut taiteilijan työskentelyä. Näyttelyä on tukenut Museovirasto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)