– Olo on epäuskoinen. Mietin vielä, että onko tämä nyt oikeasti tässä. Omat lapseni ovat kasvaneet siinä, että teen tätä elokuvaa. Kaikenlaista on aina työn alla, mutta tämän pariin olen aina palannut, kun aikaa on ollut, toteaa Klaus Härö.

Sitaatin tämä on Härön uusin elokuvaa Ei koskaan yksin, joka saa ensi-iltansa tammikuun puolivälissä. Elokuvan ensimmäistä käsikirjoitusversiota Härö alkoi työstää 2009. Ensimmäisen kerran elokuvan aihio nousi Härön ja tuottaja Ilkka Matilan keskusteluihin 20 vuotta sitten. Ajatus elokuvasta on ollut Härön mielessä vielä pidempään.

– Äideistä parhain (Härön elokuva vuodelta 2005) jälkeen minulta ja Matilalta kysyttiin, mikä olisi se aihe, jota tulisi suomalaisessa elokuvassa käsitellä. Toisistamme tietämättä vastasimme molemmat Suomen juutalaisluovutukset, Härö muistelee.

Suomesta toisen maailmansodan aikaan Saksaan luovutetut juutalaispakolaiset ovat yksi luku suomalaista historiaa, johon ei Härön kouluaikana kajottu. Kun Härö aiheeseen opiskeluaikoina törmäsi, se resonoi vahvasti.

– Olin elänyt pitkään siinä luulossa, ettei Suomesta luovutettu juutalaispakolaisia Saksaan. Kun selvisi, että luovutuksia oli tehty, olo oli pettynyt. Meilläkin oli siis osamme tässä pahuuden tiivistymässä (juutalaisten joukkotuho). Toki voi sanoa, ettei kahdeksan (luovutettua) ihmistä ole paljon monessa miljoonassa. Mutta se on kahdeksan turhaa kuolemaa, Härö sanoo.

Vaikka elokuvan keskeiset teemat, lähimmäisen auttaminen ja toisen näkeminen, ovat jatkuvasti läsnä nykypäivässäkin, Härön perimmäinen intentio ei ollut tehdä kantaaottavaa poliittista elokuvaa.

– Emme ole ajatelleet tekevämme poliittista elokuvaa vaan olemme halunneet kertoa pienen siivun suomalaisesta historiasta. Kerta toisensa jälkeen viime vuosina elokuvaamme sivuavat aiheet ovat nousseet esiin esimerkiksi Ukrainan tilanteen tai Syyrian pakolaisten vuoksi. Tarina on osoittautunut ajattomaksi elokuvaa tehdessä, Härö pohtii.

Elokuvan pääosissa nähdään Ville Virtanen ja Kari Hietalahti. Jos on pitkään ollut tarina Härön mielessä, lähes yhtä pitkään on ollut näyttelijät. Elokuvan teossa vierähtänyt 15 vuotta on jopa toiminut Härön eduksi.

– Varsinkin Ville Virtanen pääosaan on ollut mielessä aivan ensi metreiltä. Ville on erinomainen näyttelijä ja hän myös näyttää huomattavan paljon Abraham Stilleriltä. Silloin 15 vuotta sitten hän oli aavistuksen liian nuoren näköinen rooliin, Härö naurahtaa.

– Hänellä on hirveästi voimaa näennäisen yksinkertaisissa hetkissä. Hän tekee hirveän pienillä eleillä, Härö kehuu.

Onko liioittelua sanoa, että Ei koskaan yksin olisi Härön uran pääteos?

– Aika ja muut ihmiset sen ehkä myöhemmin sitten määrittävät lopullisesti, mutta ihan omaan työuraani peilaten, tätä voi kutsua pääteokseksi ainakin tähän saakka. Olen ollut alalla 20–25 vuotta ja koko ajan tämä on ollut vähintään ajatuksena mielessä.

Ei koskaan yksin ensi-illassa 17. tammikuuta.

Ilkka Lappi