Turun ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston tutkimuksessa selvisi, että opetushenkilökunta on tyytymätön avoimiin ja joustaviin oppimisympäristöihin, vaikka toiminnanaikaiset äänitasot olivat avoimissa oppimisympäristöissä hieman matalampia kuin perinteisissä suljetuissa luokkahuoneissa. Erityisesti ääniympäristöön, kulkureittien toimimattomuuteen, tilan määrään ja häiriöttömyyteen oltiin tyytymättömämpiä avoimissa ja joustavissa kuin suljetuissa ympäristöissä.

Avoimissa oppimisympäristöissä myöskään tilojen huoneakustiikka ei usein täytä suomalaisia ohjearvoja. Täysin avoimia oppimisympäristöjä tulisi rakentaa kouluihin harkiten ja niiden kokonaiskäytön pitäisi aina olla suunniteltua.

Tutkimuksessa vertailtiin peruskouluja, joissa oli avoimia ja joustavia sekä perinteisiä suljettuja oppimisympäristöjä. Avoimissa oppimisympäristöissä on mahdollisuus opettaa useampia ryhmiä samanaikaisesti yhdessä tilassa. Joustavat ympäristöt taas pystytään muuntamaan avoimiksi. Tutkimuksessa oli 21 peruskoulua Etelä-Suomesta. Näissä tutkittiin opetushenkilökunnan kokemuksia kyselyillä, joihin vastasi 361 opetustyöntekijää. Tiloja tarkasteltiin sekä käynneillä kouluissa, rehtorien haastatteluilla, että mittaamalla neljästä tilasta huoneakustiikka ja toiminnanaikaista äänitasoa viiden työpäivän ajan.

– Uusien avoimien oppimisympäristöjen pitäisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa monimuotoisempaa toimintaa. Kuitenkin harvempi koki tilan tukevan opetusmenetelmiä joustavissa oppimisympäristöissä kuin perinteisissä suljetuissa luokkahuoneissa, toteaa erityisasiantuntija, ympäristöpsykologian dosentti Jenni Radun Turun ammattikorkeakoulusta tiedotteessa.

Kyselyn tuloksista selviää, että häiritsevintä olivat koulun toiminnasta lähtevät äänet, kuten oppilaiden puhe ja siirtymisistä tulevat äänet. Viereisistä ryhmistä tuleva ääni häiritsi avoimissa ja joustavissa oppimisympäristöissä enemmän kuin perinteisissä luokkahuoneissa. Kuitenkin avoimissa oppimisympäristöissä toiminnan aikaiset äänitasot olivat hieman matalampia kuin suljetuissa.

– Häiriintyminen ääniympäristöstä avoimissa oppimisympäristöissä ei niinkään vaikuta liittyvän kovaan ääneen, vaan nimenomaan häiriöihin, jotka aiheuttavat mahdollisia keskeytyksiä ja tarkkaavuuden kääntymistä muuhun kuin opetukseen, tiivistää Radun.

Avoimissa oppimisympäristöissä huoneakustiset ohjearvot määräävät, että puheen pitäisi kuulua lähelle, mutta ei kauas. Tämän tutkimuksen avoimista oppimisympäristöistä vain yhdeksän prosenttia täytti tähän liittyvän ohjearvon.

– Kansainvälisesti ihmetellään Suomen koulujen huoneakustiikan hyvää tasoa, mikä näkyy esimerkiksi luokkien vähäisessä kaikuisuudessa. Asia, johon pitäisi kuitenkin kiinnittää huomiota, on avointen oppimisympäristöjen huoneakustiikka, jatkaa Radun.

Kouluissa avoimissa tiloissa häiriöitä tulee vähentää huoneakustiikan ratkaisuilla sekä suunnittelemalla tilojen toimintaa yhdessä ottaen huomioon niin kaikki tilojen käyttäjät kuin tilaan liittyvät kulkureitit. Avoimissa oppimisympäristöissä samassa tilassa tulisi olla kerrallaan vain yhdentyyppistä toimintaa. Täysin avoimia tiloja tulisi rakentaa kouluihin vain harkiten. Tilojen avoimuutta voidaan lisätä rakentamalla esimerkiksi joustavia tiloja, jotka ovat tarvittaessa myös suljettavia. Myös näissä ratkaisuissa pitää kiinnittää huomiota tilojen väliseen äänieristykseen.

Koulujen ääniympäristö opettajien näkökulmasta – ÄÄNIOPE -projektin toteutti Turun ammattikorkeakoulun Built Environment Research Group (BERG) sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimusta rahoittivat Työsuojelurahasto, Saint-Gobain Finland Oy/Ecophon, Turun yliopisto ja Turun ammattikorkeakoulu.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)