Logomonsilta, Funikulaari, Toriparkki jne… Jotta totuus ei unohtuisi, muistattehan, että Turussa ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana toteutettu ainoatakaan suurta hanketta, joka ei olisi joko 1) viivästynyt, 2) ylittänyt budjettia, tai 3) tarvinnut korjata jälkikäteen. Itse asiassa vähintään jotkin kaksi kolmesta edellä mainituista on toteutunut jokaisen Turun investoinnin kohdalla.

Suunnittelukilpailun voittajatyön Jousen kustannusarvio Logomonsillalle oli noin viisi miljoonaa euroa. Kun urakkasopimusta tehtiin, sillan hinta oli noin 8,5 miljoonaa. Kun asia saapui vihdoin valtuuston käsittelyyn, oli sillan hinta kivunnut jo 13,5 miljoonaan. Kolme vuotta aikataulusta myöhässä valmistuneen sillan todelliseksi hintalapuksi tuli lopulta 21,6 miljoonaa.

Rinnehissi Funikulaarin alkuperäinen hinta-arvio oli noin kaksi miljoonaa euroa, lopullinen hinta 5,6 miljoonaa euroa. Edes tekoäly ei osannut kertoa, kuinka monta kertaa tätä toisen maailmansodan bunkkeria muistuttavaa suunnittelutyön ihmettä on jouduttu korjaamaan sen lyhyen historian aikana.

Turun kauppatorin ja toriparkin piti valmistua joulukuussa 2020, ja vaikka toriparkki avattiinkin jotakuinkin aikataulussa, kauppatorin pintaa operoitiin vielä kuukausia vuoden 2021 puolella. Graniittikiveys tilattiin suoraan Kiinasta, koska Suomesta laadukasta kansalliskivilajiamme on niin mahdottoman vaikea saada. Ohuen ohuet Temu-laatat ovat kauppatorin avaamisen jälkeen kaataneet jo useita ihmisiä naamalleen, mutta onneksi terveydenhuollossa ei ole jonoa. Jos budjetti ei paukkunutkaan yli, kun kivet tilattiin Kiinasta, niin korjaustoimet tasoittavat kyllä tilanteen.

Seuraavaksi valmistuu musiikkitalo Fuuga. Hankkeen alkuaikojen kustannusarvio 60–75 miljoonaa euroa on toteutussuunnitelmavaiheessa noussut 80–90 miljoonaan euroon.

Miten yksi kaupunki pystyykin tyrimään kerta toisensa jälkeen oppimatta mitään? Onko Turun kabinettien pienellä porukalla niin kova kiima saada oma nimensä historiankirjoihin, että hankkeiden hinnat arvioidaan alkuvaiheessa tarkoituksella alakanttiin, jotta paketti saadaan voideltua valtuustossa läpi. Turussa hyvä veli -järjestelmä voi pulskeasti ja metaforisesti voidaan todeta ruskeiden kirjekuorien vaihtavan kättä.

Tätä samaa farssia yritetään ajaa nyt seuraavaksi läpi raitiotiehankkeen osalta. Raitiotiehankkeella on ylennysmyynti alkanut jo ennen kuin edes toteuttamisesta on päätetty mitään – alkuperäinen 386 miljoonan hintalappu on kasvanut 465 miljoonaan euroon. On siinä kymmenelle kilometrille hintaa. Jotta mittakaava hahmottuu, niin Länsiradan eli Turun ja Helsingin välisen “tunnin junan” ensimmäisen vaiheen valtion rahoitusosuus on 385 miljoonaa euroa.

Olisiko täysin mahdoton ajatus saada edes kerran aidosti riippumattoman arviointi suurissa hankkeissa? Eikö päätöksenteon valmistelun tulisi olla läpinäkyvää jo varhaisessa vaiheessa, eikä vasta silloin, kun linjat on käytännössä lukittu?

Alice Girs (ps.), kaupunginvaltuutettu