Viime vuonna alkaneen 14. valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan suurin havaittu ongelma puustolle ovat edelleen lumituhot (441 200 hehtaaria), jotka olivat yleisimpiä Lapissa kattaen noin seitsemän prosenttia maakunnan metsämaan pinta-alasta. Muita ongelmia ovat hirven aiheuttamat vahingot (384 400 ha) ja tuulituhot (223 800 ha). Metsiköiden laatua alentavia tuhoja esiintyi yhteensä kolmella miljoonalla hehtaarilla, mikä on 16 prosenttia puuntuotannon metsämaan pinta-alasta. Suhteellisesti tuhoja oli noin kolmannes vähemmän edellisvuoteen verrattuna.

Kirjanpainajatuhoja havaittiin VMI:ssa runsaasti (38 300 ha), kuitenkin edellisvuotta reilusti vähemmän. Kirjanpainajan parveilumäärissä tai Metsäkeskuksen hyönteistuhojen vuoksi saamissa metsänkäyttöilmoituksissa ei kuitenkaan havaittu yhtä suurta laskua.

Juurikäävät ovat vaikeasti havaittavia ja paljastuvat usein vasta hakkuun yhteydessä

Juurikääpää havaittiin VMI:ssä edellisvuotta enemmän, yhteensä 55 300 hehtaarilla, mikä on todennäköisesti aliarvio. Juurikäävän tiedetään altistavan kuusia myös kirjanpainajalle, joka on runsastuessaan varttuneiden kuusien merkittävin tuhohyönteinen. Kaakkois-Suomessa tehdyssä inventoinnissa havaittiin suojelluissa kuusikoissa runsaasti tuulenkaatoja, mutta myös kuusenjuurikäävän tappamia kuusia.

– Suojelumetsien juurikääpäisyys voi selittyä sillä, että monet suojelualueet ovat aikoinaan olleet talousmetsiä, joissa kuusenjuurikääpä on tavallisempi kuin luonnontilaisissa metsissä. Kenties tämä on yksi taustasyistä kaarnakuoriaisten runsaudelle suojelumetsissä, pohtii Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Matti Koivula tiedotteessa.

Heinä–elokuun vaihteessa Pohjois-Suomessa havaittiin laajalti laikuittain esiintyvää neulaskatoa männyn latvuksissa. Mäntyjen uusimmasta vuosikasvusta tippuivat vihreät, saman kesän täysikasvuiset neulaset. Taustalla ovat todennäköisesti sääolosuhteet: Lapin kesä oli poikkeuksellisen lämmin ja paikoin vähäsateinen. Samantapainen ilmiö havaittiin myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

– Epäilemme, että männyissä elävät endofyyttisienet ovat hyötyneet ympäristötekijöiden aiheuttamasta stressistä, joka on saattanut vaikuttaa myös puiden ravinnetasapainoon. Näiden endofyyttisienien kykyä hyödyntää heikentynyttä mäntyä ravintonaan on tutkittava lisää, jotta voidaan varmentaa niiden rooli neulasten varisemisessa, kertoo Luken erikoistutkija Eeva Terhonen.

Kuumuudesta ja kuivuudesta hyötyvät muutkin lajit, kuten männyillä havuparikas-sieni ja okakaarnakuoriainen. Okakaarnakuoriainen on paikoin runsastunut niin, että sen havaittiin iskeytyvän mäntypuupinojen läheisiin elinvoimaisiin puihin, jolloin se ei tunnu tarvitsevan havuparikkaan aiheuttaman taudin, etelänversosurman, apua puiden heikentämisessä. Okakaarnakuoriaiselta havaittiin myös ensimmäistä kertaa runsasta syysparveilua, jonka merkitys on selvitettävä. Havununnan seurannassa puolestaan havaittiin perhosmäärien väheneminen, mikä todennäköisesti johtui alkutalven pakkasesta, joka olisi puraissut puun kuoren koloissa talvehtiviin havununnan muniin.

Vuotuisessa raportissa kerrotaan eri tekijöiden aiheuttamien puustotuhojen määristä sekä erilaisten tuhojen esiintymisestä. Tiedot perustuvat valtakunnan metsien inventointiin (VMI), metsänkäyttöilmoituksiin, erillisiin seurantoihin, kansalais- ja ammattilaishavaintoihin sekä tutkijoiden omiin havaintoihin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)