Turkulainen Trojans Women on dominoinut yksinoikeudella Naisten Vaahteraliigaa kesästä 2021 lähtien. Trojans on voittanut siis amerikkalaisessa jalkapallossa Suomen mestaruuden jo neljä kertaa peräkkäin. Turkulaisdynastian on tarkoitus jatkaa menestystarinaa myös tänä vuonna.

Porvoolainen Suvi Partanen saapui kymmenen vuotta sitten Turkuun opiskelemaan fysioterapeutiksi. Hän pääsi koulun yhden kurssin kautta tekemisiin Trojansin kanssa. Opinnot maistuivat ja jotenkin myös amerikkalainen jalkapallo alkoi lajina kiinnostamaan koripallotaustaista opiskelijaa.

– Eksyin sitä kautta lajin pariin ja vuonna 2018 olinkin jo kentällä. Pelistä alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään enemmän ja enemmän. Taktisuus ja fyysisyys kiehtoivat, sai painella surutta päin, Partanen kertoo.

– Avauskausi meni opetellessa ja ihmetellessä ja ehkä kolmantena vuotena ymmärsi, että peli on muutakin kuin pelkkää hyökkäämistä ja puolustamista. En tiedä vieläkään ihan kaikkia koukeroita säännöistä, mutta näillä jo pärjätään, Partanen naurahtaa.

Myös Suomen maajoukkuerinkiin kuuluvan Partasen rooli kentällä on hyökkäyksen laitahyökkääjä, eli lajitermein ”wide receiver.”

– Olen sisempi laitahyökkääjä, jonka tehtävänä on juosta kuvioita, tehdä maaleja sekä raivata tilaa muille. Tykkään roolista.

Mustapaidat ovat aloittaneet myös tämän sesongin tutun lennokkaasti. Joukkue on tehnyt selvää jälkeä kaikista muista Vaahteraliigan jengeistä ja keikkuu taas taulukon kärjessä puhtaalla pelillä. Maalierokin on suorastaan murhaava, 122–18.

Partanen on syystäkin erittäin luottavainen tämänkin kauden suhteen, mutta löytää silti joukkueestaan yhden haavoittuvamman kohdan.

– Taitoa tässä joukkueessa on, osaamisen suhteen ei ole siis pelkoa. Rosterin kapeus on naisten joukkueissa yleinen ongelma ja se koskee jossain määrin myös meitä, Partanen myöntää.

Sarjaohjelman kummallisuuksiin kuuluu se, että Trojans pelasi kaikki neljä runkosarjan ensimmäistä otteluaan kotonaan. Vieraskiertue alkoi Tampereelta ja jatkuu juhannuksen jälkeen Helsingissä, Vaasassa ja Kuopiossa. Välierät pelataan heinäkuun lopussa.

– Alun kotiotteluiden suma johtuu siitä, että yläkentälle vaihdetaan uusi matto. Kotikenttä on aina kotikenttä ja halusimme pelata kotiottelut siellä ennen kenttäremonttia. Yläkentän pitäisi olla pelikunnossa taas välieriin mennessä. Loppukauden vieraspelimme näkee muuten suorana Ruutu plussalta, Partanen vinkkaa.

Naisten Vaahteraliiga on ollut viime kaudet kahden joukkueen ylivoimaa. Ensin helsinkiläinen Wolverines voitti mestaruutta putkeen ja nyt Trojans on tehnyt täsmälleen saman tempun. Trojans ei aio valtikastaan kuitenkaan suosiolla luopua.

– Wolverines on tuttu finaalivastus viime vuosilta ja he haluavat takaisin mestareiksi. Voitimme heidät kauden ensimmäisessä pelissä, mutta heitä ei voi aliarvioida. Todella hankala vastustaja, Partanen varoittelee.

Trojansin ikähaarukka on terveellä pohjalla. Nuorimmat ovat vasta lukioiässä ja kokeneimmat reippaasti yli nelikymppisiä.

– Meillä on tosi hyvä joukkuehenki, eikä minkäänlaisia kuppikuntia. Ikähaarukka on laaja, nuoremmat oppivat erilaisia peliin ja joukkueeseen liittyviä asioita vanhemmilta, se on kullanarvoista. Näin sen pitää mennäkin. Koko seurassa on ammattimainen meininki, valmennus osaa hommansa ja kaikki joukkueen jäsenet huomioidaan sopivalla tavalla, Partanen kiittelee.

Suomen mestaruus ratkaistaan yhdessä ottelussa elokuun 2. päivänä Vantaan Myyrmäen stadionilla kello 13.30 alkaen. Sekä naisten että miesten finaalit pelataan perinteisen tradition mukaan Pääkaupunkiseudulla.

– Tässäkin järjestelyssä on omat hyvät puolensa, sillä Myyrmäki ei ole kenenkään kotikenttä. Siellä on ihan hyvä pelata ja onhan sieltä tullut myös tulosta. Meillä oli viime vuonnakin oma kannattajabussi mukana, toivottavasti selvitämme taas sinne asti. Tavoitteena on painaa jälleen ihan päätyyn asti.

Heikki Möttönen