ManuelPuigin 1970-luvun klassikkoromaani Hämähäkkinaisen suudelma on vuosikymmenten saatossa kääntynyt moneen muotoon: palkituksi Broadway-musikaaliksi, Hector Babaencon elokuvaksi, joka toi William Hurtille Oscarin parhaasta miespääosasta ja niin edelleen.

Tammikuussa ensi-iltansa Suomessa saa Dreamgirls-elokuvasta tutun ohjaaja Bill Condonin tulkinta aiheesta. Condon on myös muokannut käsikirjoitusta 40 vuoden takaisen elokuvan ja Puigin kirjan pohjalta lähemmäs nykyaikaa.

Perustellusti voidaan kysyä, tarvitaanko maailmaan uusi elokuvaversio Hämähäkkinaisen suudelmasta. Sekä Puigin romaanin että aiemman elokuvan teemat olisivat vahvasti läsnä nykyajassa ilman uusintaversiotakin, mutta ehkä uusi versio saa uudet sukupolvet kiinnostumaan tarinasta, jonka teemat ovat tärkeitä ja valitettavan ajankohtaisia, jopa ajattomia.

Condon on muokannut tarinaa suhteellisen kevyellä kädellä. Siinä missä alkuperäisromaanissa tarina sijoittuu 1970-luvun Etelä-Amerikkaan, uusi musikaali sijoittuu vuoteen 1983 Argentiinaan sotilasdiktatuurin hallinnon viimeisiin hetkiin.

Vankiloissa rikollisten lisäksi viruu vasemmistolaisia aktivisteja ja muita toisinajattelijoita. Luis Molina (Tonatiuh Elizarraraz) jää kiinni harrastettuaan seksiä toisen naisen kanssa ja hänet tuomitaan vankilaan. Molina saa sellikaverikseen Valentinin (Diego Luna). Vähitellen kaksi hyvin erilaisista lähtökohdista vankilaan päätynyttä alkavat lähentyä.

Elokuva rakentuu kahdelle tasolle. Toisaalta liikutaan vankilasellin harmaassa todellisuudessa. Kylmään todellisuuteen eskapismia tarjoaa Luisin kertomus lempielokuvastaan, joka on värikylläinen musikaali.

Hämähäkkinaisen suudelma ei sinänsä tarjoa tuttuun tarinaan, pieniä päivityksiä lukuun ottamatta, uutta. Molinan persoona esitetään erilaisessa valossa kuin Puigin alkuperäisteoksessa, mutta tarinan pohjana oleviin identiteetti- ja minuuskysymyksiin Condonin tulkinta ei varsinaisesti tuo uutta.

Elokuvan tarinankerronta todellisuutta ja musikaalia vuorottelemalla rytmittää tarinaa onnistuneesti. Musikaalijaksoissa keskeisessä roolissa Lunan ja elokuvien yhteydessä pelkällä etunimellään esiintyvän Tonatiuhin lisäksi on Jennifer Lopez. Köykäinen musikaalijuoni on myös Lopezia palveleva ratkaisu. Hän saa mahdollisuuden loistaa laulajana ja musikaalin tahallinen juonellinen ohkaisuus piilottaa myös Lopezin puutteita näyttelijänä.

Uusintaversio Hämähäkkinaisen suudelmasta on reilusta kahden tunnin, hieman ylipitkästä, kestostaan huolimatta onnistunut uudelleen tulkinta klassikkotarinasta.

Hämähäkkinaisen suudelma ensi-illassa 2. tammikuuta.

Ilkka Lappi