Sään ääri-ilmiöillä voi olla merkittävä vaikutus arktiseen luontoon, mutta niiden pitkän ajan muutoksia ei ole aiemmin ymmärretty kattavasti. Uuden tutkimuksen mukaan sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet selvästi viimeisten vuosikymmenien aikana arktisella alueella.

Arktisen alueen on havaittu lämpenevän noin 3–4 astetta globaalia keskiarvoa nopeammin. Tämän odotetaan myös muuttavan sään ääri-ilmiöiden esiintymistä alueella. Arvostetussa Science Advances -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin ensimmäistä kertaa kattavasti useiden ns. bioilmastollisten muuttujien muutoksia. Bioilmasto kuvaa eliöille merkityksellisiä ilmasto-olosuhteita. Muutoksia selvitettiin yli seitsemän vuosikymmenen ajalta, ja tutkimuksen kohteena olivat erityisesti lyhytkestoiset sään ääri-ilmiöt.

– Muutoksilla vuodenaikaisuudessa, kuten kasvukausissa ja lumioloissa, tiedetään olevan keskeinen merkitys ekosysteemien toiminnalle ja pohjoisten lajien menestymiselle. Bioilmastollisten sään ääri-ilmiöiden muutoksia ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu kattavasti, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto kertoo tiedotteessa.

Keskilämpötilojen nousun lisäksi arktiset maaekosysteemit kärsivät lisääntyvässä määrin erilaisista sään ääri-ilmiöistä, kuten pitkäkestoisista helleaalloista, kasvukauden aikaisesta hallasta ja talvisista lämpöaalloista. Muutosten laajuus ja voimakkuus vaihtelivat eri puolilla arktista aluetta.

Tutkimus osoittaa, että laajoilla alueilla joitakin tutkituista sään ääri-ilmiöistä on alkanut esiintyä vasta viime vuosikymmeninä. Yksi esimerkki ovat tilanteet, joissa vettä sataa lumelle. Tutkimuksessa tunnistettiin näihin tilanteisiin liittyviä uusia alueita yli kymmenen prosenttia arktisen alueen maapinta-alasta. Veden sataminen lumelle aiheuttaa erityisiä haasteita nisäkkäiden ravinnonsaannille, sillä se edesauttaa jäisten kerrosten syntymisen lumipeitteeseen. Näin esimerkiksi porot eivät pysty syömään jäkälää talvilaitumilla.

Kun useita sään ääri-ilmiöitä tarkasteltiin yhdessä, tutkijat havaitsivat, että noin kolmanneksella arktisesta maa-alueesta on alkanut esiintyä vähintään yksi uusi ääri-ilmiö.

– Tämä löydös viittaa siihen, että ilmaston muuttuessa arktiset ekosysteemit tulevat altistumaan ennennäkemättömille ilmasto-olosuhteille, professori Miska Luoto Helsingin yliopistosta kertoo.

– Tällä voi olla merkittäviä pitkäaikaisia vaikutuksia arktiseen luontoon.

Tutkimuksessa tunnistettiin alueita, joissa sekä kausittaisten että sään ääri-ilmiöiden muutos on ollut erityisen voimakasta. Tällaisia alueita on erityisesti läntisessä Skandinaviassa, Kanadan arktisessa saaristossa sekä keskisessä Siperiassa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin modernia ilmakehän uusanalyysia, joista bioilmastoa kuvaavat muuttujat laskettiin. Uusanalyysi tarkoittaa havaintojen ja säämallin yhdistelmää. Havaintoja ja säämallia yhdistämällä saadaan paras mahdollinen tieto maanpinnan ja ilmakehän tilasta myös niiltä alueilta, joilta suoria havaintoja ei ole saatavilla, kuten laajoilta arktisilta alueilta.

Tarkkaa ja ajantasaista tietoa bioilmastosta tarvitaan muun muassa arktisen luonnon monimuotoisuuden seurannassa ja ennustamisessa, sekä laajalti yhteiskunnassa eri sektoreilla ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Ilmatieteen laitoksen johtamaan kansainväliseen tutkimukseen osallistui tutkijoita Helsingin ja Jyväskylän yliopistoista sekä Britanniasta ja Ranskasta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)