Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa asuva Maija Niemi näyttää mustavalkoista valokuvaa, jossa hän noin nelivuotiaana poseeraa naapurin Liisa-tädin kanssa valokuvaajalle ollessaan talvisodan aikana evakossa Pusulassa.

– Meille kehittyi todella hyvä suhde, joka on jäänyt mieleeni todella rakkaana, Niemi muistelee lapsuutensa evakkomatkaa, ja sen aikana syntynyttä erityistä ihmissuhdetta merkityksellisen aikuisen kanssa.

Toisessa vanhassa valokuvassa Niemi kävelee väkijoukon keskellä välirauhan aikana Ruotsissa Haaparannan juna-asemalla, minne äiti oli lähettänyt hänet kuusivuotiaana matkaan.

– Äiti sanoi, että mene sinne vain, ja itkeä et saa. Mammat ja papat tulevat sinua sitten hakemaan, Niemi muistelee.

Kuvan Haaparannan asemalta Niemi sai käsiinsä selatessaan kerran aikuisiällä kampaajalla Kodin Kuvalehteä. Hän tunnisti itsensä ja kaulahuivinsa juna-asemalla otetusta kuvasta, ja pyysi Kodin Kuvalehdeltä kuvaa itselleen.

Niemen ja viiden muun seniorin valokuvien pohjilta kumpuavat todelliset elämäntarinat kerrotaan japanilaisen kamishibai-teatterin keinoin Aura Companyn teatterissa lauantaina 21. helmikuuta kello 15.

– Viime joulukuussa yleisö pääsi näkemään ja kuulemaan ikäihmisten valokuvista syntyneitä tarinoita Lehmusvalkaman ja Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksissa. Halusimme viedä esityksen myös teatteriin, kertoo Alisa Salonen.

Lapsuuden lisäksi Niemi kertoo kuvien pohjalta myös moninaisesta työhistoriastaan, joka kuvaa aikakauden työelämää. Tarinoiden avulla pääsee sukeltamaan värikkäästi muun muassa Kakolan ja Ruissalon leirintäalueen historiaan työntekijän ja yrittäjän näkökulmasta.

Salonen veti syksyn 2025 aikana Pekka Laamasen kanssa kummassakin hyvinvointikeskuksessa Valokuvista tarinoiksi -kerhoa Suomen Kulttuurirahaston tuella. Perinteisen japanilaisen paperiteatterin keinoin toimivan kamishibai-menetelmän avulla ikäihmiset voivat jakaa omia elämäntarinoitaan matalalla kynnyksellä ja tuoda ne näkyviksi taidelähtöisen prosessin kautta.

– Tässä projektissa myös minun ja Pekan hermosto sekä sielu ovat levänneet, kun olemme saaneet kuunnella näitä uskomattoman mielenkiintoisia tarinoita suu auki. Joskus joku pieni anekdootti tuntuu lähes elokuvamateriaalilta, Sirkus & Teatteriyhdistys Aura Companyssa toimiva Salonen tunnustaa.

Näyttämöllä kuvien kautta tarinoitaan kertova Päivi Eskola kokee valokuvien tutkimisen syventäneen paljon hänen omaa itsetuntemustaan, ja samalla hän pääsi tutustumaan ystäviensä elämäntarinoiden rikkaisiin vaiheisiin.

– Itsellä omia muistoja heräsi pintaan juurikin katsomalla valokuviani työpajassa syvemmin. Muuten ne tapahtumat olisivat jääneet mahdollisesti unholaan, Eskola kertoo.

Eskola pitää tärkeänä, että muistot ja tarinat siirtyvät eteen muille sukupolville.

– Minun lapseni ovat pyytäneet, että kirjoittaisin elämästäni, jotta tätä tietoa voi jakaa nuoremmille ihmisille. Muuten he eivät saisi mistään sitä tietoa, mitä olen tehnyt.

Raili Atosuolle muistui hänen ja aviomiehen yhteiskuvista, miten hän aikoinaan tapasi aviomiehensä Kauppahallia vastapäätä olevan kukkakaupan liepeillä.

– Kuljimme kahden muun tytön kanssa lenkkiä Kauppahallin nurkilla, mikä oli silloin tapana. Siellä mieheni kulki poikalauman kanssa. Sitten kun lähdin jo omille teilleni, niin mies alkoikin seurata minua ja tutustuimme sitä kautta.

Marianne Rovio