Ohjaaja-käsikirjoittajaAleksi Salmenperän uusi elokuva Isänpäivä on virkistävä poikkeus valtavirran elokuvatarjonnassa erityisesti kahdesta syystä.

Ensinnäkin elokuva on kyynisyydestä vapaata vyöhykettä, jollaista nykyajassa tarvitaan. Kun maailma roihuaa ympärillä ja uutisia kahlatessa tuntuu, että pieni ihminen ei voi maailman suuntaa kääntää, on tarpeellista saada ajoittain muistutus siitä, että lähiympäristöönsä voi vaikuttaa.

Toinen syy, miksi Isänpäivä erottuu vahvasti edukseen, on se, että tarina on ihmisen kokoinen. Aikana, jolloin monet elokuvat ovat, tai yrittävät olla, joko tarinaltaan tai esillepanoltaan massiivisia spektaakkeleja, Isänpäivä kertoo pienen tarinan muutamasta ihmisestä.

Isänpäivä on hienovireinen ja tietynlaisesta karuudestaan huolimatta lämminhenkinen elokuva. Kuvauksessa on aiheeseen sopivaa rosoisuutta. Tuomo Hutri on arkisen kuvauksen parhaimmistoa Suomessa. Isänpäivä onkin myös hänen ammattiosaamisensa taidonnäyte.

Isänpäivän keskiössä on isättä eläneiden esiteini-ikäisten kaksostyttöjen (Varpu ja Vilja Rintanen) halu selvittää, kuka heidän isänsä on. Se on kuitenkin tietyllä tavalla sivuseikka, sillä keskiöön nousee Tommi Korpelan esittämän Veikon ja Tomi Lindforsin esittämän Tinken ystävyys.

Tinke asuu palveluyksikössä ja Veikko auttaa häntä pärjäämään arjessa. Tinken tarina on hyvin lähellä Lindforsin omaa elämää.

Korpela ja Lindfors ovat olleet ystäviä lapsuudesta lähtien. Heidän välistään kemiaa ei tarvitse näytellä. Se välittyy vahvana valkokankaalta.

Salmenperän elokuvissa perhe on usein ollut tavalla tai toisella keskiössä. Isänpäivä asettuu siinäkin mielessä loogisesti samalle janalle muiden Salmenperän elokuvien kanssa.

Toinen hyvin Salmenperälle tyypillinen piirre on taloudellinen kerronta. Jos valtaosa nykyelokuvista tuntuu siltä, että niistä voisi vaivatta napsia vähintään puoli tuntia pois, Salmenperän elokuvat ovat säännön vahvistava poikkeus. Isänpäivä on noin tunti 40 minuuttia.

Kaikki olennainen tulee kerrottua, mutta hieman enemmänkin Veikosta ja Laura Birnin esittämästä kaksostyttöjen äidistä olisi voinut kertoa. Varsinkin Birnin hahmo jää ohueksi, vaikka vain sivuosassa onkin. Birnistä ohuus ei ole kiinni. Hän tekee varhaisteini-ikäisiä kontrolloivan vanhemman roolin vahvasti ja samaistuttavasti.

Salmenperän elokuvilla on ollut tapana menestyä erinäisissä palkintogaaloissa. Isänpäivä tuskin tekee poikkeusta sääntöön.

Ilkka Lappi